Julkaistu
25.09.2021
ELIS ETSII YHÄ ISOA, RUMAA SUOMALAISTA

Pieni, suuri mies ja tutusti pää vinossa. Siinä Elis Askin ulkoinen olemus Sisältä löytyy optimismia niin, että kovin harvoin on suru ehtinyt Eliksen puseroon. Miten se Elis miettikään: ” Huomisella on omat surunsa, onneksi se päivä on vasta huomenna”

Elis Ask on erilainen, poikkeava.
Siksi ei ole ihmekään, että hän juhlii 50-vuotispäiviään nyrkkeilemällä Helsingin jäähallissa. Tuo pieni, suuri mies on seilannut nykypäivän hermoja repivän arjen omassa mutkattomassa filosofiassaan. Huomisella on omat surunsa, onneksi se päivä on vasta huomenna.

Tässä normaalille arjen pakertajalle ylivoimaisessa viisaudessa on Eliksellä kulunut mukavasti ensimmäiset 50 vuotta. Ilman stressiä ja vatsavaivoja. Siitä vaan.

Juuri niin, ensimmäiset 50 vuotta. Elis on katajaista sukua, jossa melkein jokainen on tavoittanut kompuroimatta sata vuotta. Iida-tätikin, - jonka Elis väitti voittavan kehässä aina jokaisen suojattinsa kun hän halusi kertoa, kuinka surkeita he olivat – oli kuollessaan 105 ja risat. Iidan hommeleita hoitelee nyt Margaret-täti, joka on vasta 105 ja Eliksen mukaan mahtavassa kunnossa.
Ollaan kyllä rautaisessa porukassa juhlimassa. Todellisuudessa ei Eliksen elämä ole ollut kuitenkaan pelkkää vihellystä, vaikka Elis esittääkin osansa maailmanvalloittajana loistavasti. Tiedän, että arki on usein koetellut, ravistellut rajustikin. Nyrkein isketty kenkätehdaskin meni ennätysvauhtia konkkaan ja muut vaikeudet saatettiin lukea muutoissa – loistokodin parketilta viidennen linjan piskuiseen yksiöön.

MESTARI EI LANNISTU

Mutta silloinkin Elis puhui vain tilapäisjärjestelystä. Mestarihan ei koskaan lannistu. Tänään 0n onneksi jo paremmin ja kotiin noustaan kolmatta linjaa takaisin. Paras osa Elistä löytyykin kodin seinien sisällä. Siellä Elis on rakastava, mutta samalla vaativa isä. Muuten ei voi ymmärtääkään. että joskus niin ylivoimaisissa vaikeuksissa kasvoi harmoninen perhe.
Erikoisestin lapset ovat Eliksen silmäteriä ja on ainoita asioita, jossa Eliksellä ei ole tippaakaan teatteria mukana. Sillä heillä on tukeva maa jalkojensa alla.

- Itse en käynyt edes kansista loppuun kun sota tuli väliin, mutta lapset ovat käyneet senkin edestä- Kodin harmonian sitoja on ollut kuitenkin ”se friidu”, kuten Elis vaimoaan nimittää, Tarmon salilla, Helsingin työväentalolla, Eliksen poikamaisuuteen rakastunut Laila on saanut todella tuta nyrkkeilyn luoman kunnian, sen antaman vaurauden, mutta myös ammatin epävakauden. Kaikessa tässä myrskyssä hän on seisonut mukana.

PUMPUMLEFFOJA

Kun tapasin Eliksen eilen, hän oli juuri käynyt rautakiskalla ja ahmi lännen sarjoja.

- Rocky Marcianon, sen sen raskaansarjan maailmanmestarin kanssa, me käytiin usein leffassa. Amerikassa ja aina katsomassa vain pumpumleffoja. Lännen miehen tuleekin olla nyrkkeilijän paras kaveri. Tapa jäi veriini ja koska täällä ei näe tarpeeksi niitä leffoja, on tyydyttävä sarjiksiin. Kun mä luen vielä näitä englantilaisia painoksia, niin opin samalla kieltä.

Elis käänsi tämänkin jutun hienosti edukseen, joten erä Elikselle. Elis heittää Lontoota muuten kummasti. Kaverinsa, Idi Aminin kanssa hän teki kauppoja englanniksi, jota Idi ei Eliksen mukaan puhunut kieliopillisesti oikein, mutta onneksi sentään ymmärrettävästi. Ja Elis lähti valtiovierailulle Ugandaan.

LASTENKODISSA- EI KARTSALLA

Elis on erilainen, poikkeava. Liian monio syyttää vaikeuksistaan lapsuutta, mutta tässäkin Elis on erilainen.

- Snadina mä oli lastenkodissa ja huutolaispoikana Tikkurilassa. Ei se ollut mutsin syytä, ettei se voinut pitää meitä kotona. Kyllä lastenkodissa oli parempi olla kuin kartsalla.
Elis vie minua maailman eri kolkkiin vauhdilla, ettei kynä ehdi mukaan. Useimmin kuitenkin Amerikkaan, sillä siellä hän on ollu peräti 29 kertaa.
Palaan kuitenkin Tarmon salille, jonne Elis ilmestyi 1942. Heti huomattiin, että Elis oli urheilijalahjakkuus. Hypättiin vaikka mäkeä, niin hän sai sukset tottelemaan. Ja kun hän astui kehään, hän oli heti mestari.
Ura nousi pystysuoraan kohti tähtiä ja itse nyrkkeilyn Mekka, Amerikkakin mieltyi lapsenkasvoiseen suomalaiseen, joka tyrmäsi pinoon kaiken kokeneita ammattilaisia. Miksi Eliksestä ei kuitenkaan tullut maailmanmestaria, vaikka lahjat sitä edellyttivät?

- Vieraan on tietysti vaikeata päästä titteliotteluihin.

”VÄISTIN VÄÄRIN”

Minulla oli kyllä hyvät taustavoimat, sillä asioitani hoitivat itse Joe Louis ja Jack Dembsey.
Nousin kolmanneksi haastajaksi silloiselle maailmanmestarille, Willie Pepille, pääsin jopa näytösotteluun samaan kehään, mutta sitten väistin väärin Jackie Gravesin koukun ja uni tuli. Toisena syynä näen sen, että valmentajani antoi minulle Valloissa sellaisia tököttejä, jotka polttivat vatsahermoni karrelle ja olin valmis palaamaan kotiin.
Elis oli loistava nyrkkeilijä, siitä voimme olla ainakin yhtä mieltä. Siitä saimme omakohtaisen näytteen, kun Elis tyrmäsi 1951 Messuhallissa Ranskan Pierre Montanen. Nyrkkeilyfanit puhuvat vieläkin niistä kahdennentoista erän koukuista, jotka heittivät ranskalaisen kauas kanveesille.
Nyrkkeilytekniikka ihastuttaa, mutta vasta taito iskeä kuivan tylysti tekee idolin. Elis syöpyi koukkuineen lähtemättömästi suomalaiseen mieleen. Siksi olikin hyvä, että Eliksen putoaminen esiottelijaksi tapahtui ulkomailla.

Totesin äsken, ettei mestari lannistu. Mieleeni nousee kuitenkin eräs kirje, jonka sain Elikseltä 1955. Se oli raaputettu jossain Euroopan merimieskirkon asuntolassa. Tunsin, että pohja oli saavutettu Eliksen kirjoittaessa: - Jomi, älä ala koskaan ammattinyrkkeilijäksi.

PILVEN HATTAROITA

Joku ajoneuvo sattui kuitenkin tielle ja Elis palasi Suomeen ja puhui heti milleistä ja pilven hattaroista.
Elis on erilainen, poikkeava.
pilven hattaroiksi ristin hänen puheensa ”Askin tallista”, joka alkaa kohta potkia Euroopan mestareita, mutta olin väärässä. Tiede lupasi muuttaa ihmisen mielen täydellisesti kolmessa kuukaudesssa, mutta kun Elis pääsi vauhtiin, hän teki sen kolmessa viikossa ja niin syntyi Askin talli 1957. Löytyi nyrkkeilijöitä, syntyi Euroopan mestareita ja rahoittajiakin.

KEHÄÄN SMOKISSA

Ja sitten astuikin Elis kehään mustassa smokissa. Puhalsi puhurin lailla mikkiin, kuten oli nähnyt ystävänsä Frank Sinatran tekevän Las Vegasissa ja sitten ”HYVÄT NYRKKEILYN YSTÄVÄT”. Ja katsomo vastasi aina : ” HYVÄ ELIS”

Kerran pelkäsin katsomon reagoivan toisin, kun Elis joutui kertomaan heille, ettei illan pääottelija tulisikaan esiintymään kehässä. Synnynnäisenä ihmistuntijana Elis otti esiin ilme numeron, johon sisältyi aseet riisuvaa hymyä hymyä höystettynä surumielisellä katseella. Ja Elisa aloitti:

- Ennen kuin alatte viheltää, niin antakaa mun lausua muutama sana. Edgar Baselin piti tulla tänne vuorenvarmasti, mutta en tiedä minne se on mennyt. Elis selaili hämmentyneenä papereitaan, etsien puheelleen jatkoa, mutta yleisö oli antanut jo anteeksi – Hyvä Elis! Eliksen puheet ovatkin ovatkin monelle illan clou. Vielä kertaakaan ei Elis ole päässyt niissä kirjoitettuun loppuun. Aina on joku tunnelma muuttanut sen muotoa. Milloin Elis on alkanut keskustella yleisönsä kanssa, milloin muuten vain alkanut kertoilla suojattiensa harjoittelusta tai harjoittelemattomuudesta. Mutta tämähän onkin vapaasti puhumisen taidon huipentuma suurten puhujien tavaramerkki. Joten mitäs minä tässä nyt.

Elis on järjestänyt 48 Askin tallin iltaa ja koko tämän ajan etsinyt, aina Torontoa myöten, isoa, rumaa suomalaista, josta hän tekisi raskaansarjan maailmanmestarin. Se on hänen unelmansa ja on oleva myös seuraavat 50 vuotta.

HÄRMÄSSÄ PITÄÄ OLLA HAALARIT

Elis on erilainen, poikkeava.

Hän ei ole tehnyt päivääkään kunnollista työtä. Näin kerrotaan ja ihmetellään kuinka hän tulee toimeen.

- Täällä härmässä ymmärretään, ettei ellei meikäläinen ole haalareissa, ei se tee mitään työtä. Mä olen kuitenkin parikymmentävuotta tehnyt nyrkkeilyn eteen 15-tuntisia päiviä. Harvalla duunarilla hommat alkavat, kuten mulla, jo viiden maissa aamulla. Vien kavereita lenkille. Kyllä se työstä käy. Ei se palkka tästä ole ruhtinaallista tosiaankaan ollut, mutta lapset ovat saaneet käydä koulunsa ja ruokaa on ollut melkein aina. Elis on elämänfilosofiansa harras puolustaja.
Hänen filosofiansa on monessa muussakin mielessä poikkeava.
Siitä esimerkki:
Radiosta ja telkkarista tuttu kasvo, Raimo Lintuniemi, oli niitä Eliksen halamia pitkiä, komeita miehiä. Elis opettikin Raimolle oikean suoran salaisuuden mutta kysäisi siinä samassa;
”Eihän kaverilla vaan ole mitään oppiarvoja?” Raimon piti silloin tunnustaa, että kyllä hän on kauppakorkean käynyt. Elis riisui hanskat ja totesi: ” Ei, ei siitä sitten tule mitään!”

Lintuniemi pysyi kuitenkin Eliksen ystävänä ja auttoi häntä jopa erään illan synnyttämisessä. Sai tehtäväkseen painattaa 5000 lippua. Hän teki työtä käskettyä ja muutama päivä ennen suunniteltua iltaa hän pyysi Elikseltä pari lippua, tutuille pankinjohtajille.
- Saat ne kaikki.
???
- Iltaa ei ole!
Elis oli erilainen, poikkeava.

Summana Elis on kuitenkin symppis. Minun, Lintuniemen Raimon, Idi Aminin, Sillin Vekan, Kämäräisen Vilin ja Mannen Malmilta mielestä. Ensimmäistä kertaa mekin maksamme runsaat satamarkkaa pääsystä jonkun hepun synttäreille. Mutta Elis on erilainen, poikkeava.

Tavataan jäähallissa

Jorma Limmonen Iltasanomat 13.4.1976













Ammattinyrkkeily.net