Ranking:
WBC
WBA
IBF
WBO
IBO
EBU
FightNews
The Ring
Julkaistu
26.12.2017
Ammattinyrkkeilyn historia tuntee lentäviä lauseita / sanontoja, jotka ovat jääneet elämään.
Aika tasan tarkkaan 77 - vuotta sitten USA:ssa alkoi raskaansarjan maailmanmestaruuotteluiden sarja, jossa silloinen hallitseva mestari Joe Louis puolusti puolen vuoden aikana mestaruuttaan peräti seitsemän kertaa joulukuusta 1940 kesäkuuhun 1941. Vastustajat tuolla kiertueella eivät kaikki olleet ihan parasta A-ryhmää ja tuota ajanjaksoa alettiinkin nopeasti kutsua halveksivasti bum of the month clubiksi eli kuukauden pummi - kerhoksi. Seuraavassa lähempi katsaus tuon kerhon otteluihin.

16.12.1940 Boston Garden, Boston, Massachusets
Al McCoy 116-30-20, USA TKO 5 / 15
Al McCoy, oikealta nimeltään Fleurent Lebrasseur sai kunnian olla tämän " kiertueen " avausvastustaja. Mestari Louis oli vuodesta `37 puolustanut mestaruuttaan jo 11-kertaa voitokkaasti ja omasi vakuuttavan ottelurekordin 43-1-0.
McCoyn meriitit olivat vaatimattomammat, mutta silti voittosarakkeesta löytyi raskaan keskisarjan ex-mestareiden nimiä Tommy Loughranista Melio Bettinaan. Olipa siellä myös tyrmäysvoitto ilmeisesti suomensukuisesta Eino Nyholmista vuodelta 1934. Mestaruusotteluun Louisia vastaan mies tuli kuitenkin suoraan tappiollisesta kamppailusta juuri kiistattomasta mestaruudestaan raskaassa keskisarjassa luopuneesta Billy Connista. Ottelupalkkionaan hän kuittasi vaatimattomat $ 5,605. Mestarin tilipussi taas oli hiukan alle 20,000 USD. Reilun 13,000 hengen edessä käyty ottelu ei spektaakkaalia tarjonnut. Pienikokoinen haastaja 180 cm / 82 kg ei pystynyt tarjoamaan minkäänlaista vastusta. Lattiassakäynti vartalo-osumasta jo avauserässä ennakoi huonoa. Louisin pommitus muurasi McCoyn vasemman silmän umpeen ja avustajat luovuttivat viidennen erän jälkeen. McCoy otteli urallaan enää yhden ottelun, voittaen vuonna 42 debytantti Augie Wrightin tyrmäyksellä kolmannessa erässä

31.1.1941 Madison Square Garden, New York, New York
Red Burman 73-16-2, USA KO 5 / 15
Baltimoresta kotoisin ollut Clarence " Red " Burman saapui omaan otteluunsa Louisia vastaan yhdeksän ottelun voittoputkessa ja lähti tosissaan rouhimaan mestaria vatupassiasentoon. Kolmannessa erässä hän ohimennen Louisia kanveesilla käyttikin. Burman oli myös hiukan alimittainen 180 cm / 85,3 kg, mutta korvasi sen rajulla yrittämisellä. Louis tunnustikin ottelun jälkeen Burmannin olleen Tony Galenton ohella tähänastisista haastajistaan kovin ja sanoi joutuneensa käyttämään kaiken voimansa tyrmätäkseen vastustajansa. Kova vartalopommi viidennessä erässä ajassa 2:49 lopetti Burmanin taistelun. Hänen uransa jatkui vielä 11-ottelun verran, mutta siirtyi jo nyrkkeilyuransa loppupuolella ravintolayrittäjäksi ja ehti toimia myös Baltimoressa sheriffinä ennen eläkkeelle siirtymistään.

17.2.1941 Convention Hall, Philadelphia, Pennsylvania
Gus Dorazio 51-9-1, USA KO 2 / 15

Gus Doraziota aka Justine Vincolataa voi pitää tavallaan Rocky Balboan edeltäjänä, sillä mies oli kotoisin Philadelphiasta ja lähti hänkin raskaansarjan MM-otteluun melkoiselta takamatkalta. 15-1 vedonlyöntikertoimissa altavastajaana ollutta Dorazion päätä ei tuleva koitos huimannut ja hän kertoikin jokaiselle vastaantulijalle aikovansa tyrmätä Joe Louisin. Puheille ei ollut katetta, koska Dorazio ei omannut minkään valtakunnan tyrmäysvoimaa. Al McCoyn hän oli pistein voittanut edellisenä vuonna, mutta muuten tekijämiehiltä kuten Arturo Godoy ja Billy Conn oli tullut sakinhivutusta. Louis tyrmäsi Dorazion perusteellisesti reporangaksi ottelun toisessa erässä . Siinä ei paikalliseen Convention halliin ahtautuneet 15,902 katsojaa saaneet pääsylipulleen paljoakaan vastinetta. Dorazio jatkoi uraansa vuoteen 1946 otellen vaihtelevalla menestyksellä 35-kamppailua. Mies ehti myös istua myös kiven sisässä kahdesti. Vuonna 1945 kutsuntojen välttelystä ja toisen asteen murhasta muutamaa vuotta myöhemmin heilui kakkua enemmän.

21.3.1941 Olympia Stadium, Detroit, Michigan
Abe Simon 34-7-0, USA TKO 13 / 20

Jättikokoinen Simon 193 cm / 115,4 kg New Yorkista sai puolustavan mestarin näyttämään lähes kääpiöltä. Maksavaa yleisöä saapui mielenkiinnosta kamppailua kohtaan lähes 19,000 Olympia stadionin lehtereille. Kyseessä oli samalla viimeinen 20-eräiseksi järjestetty raskaansarjan MM-ottelu. Tuon jälkeen ne olivat aina 15-erää ja 1980-luvulla lyhenivät nykyiseen 12-erään. Simonin edellinen ottelu oli päättynyt pistetappioon Jim Thompsonille, mutta listalle mahtui hyviä voittojakin mm. Jersey Joe Walcottista, Al Delaneystä, Roscoe Tolesista sekä Helsingin Vallilasta New Yorkiin kotiutuneesta Gunnar Barlundista. Ottelussa ruskea pommittaja Louis iski Simonin kanveesiin jo ensimmäisellä lyönnillään. Kolmannessa erässä kanveesi kutsui uudestaan ja ottelun 13.erässä vielä kaksi kertaa lisää kunnes kehätuomari Sam Hennessey katsoi nähneensä tarpeeksi. Simon onnistui kuitenkin voittamaan keskieriä ja kamppailu oli muutoin tasainen lattiaanlyöntejä lukuunottamatta. Lähestulkoon vuoden päästä Simon pääsi uudestaan koittamaan mestaruuden voittamista, mutta Madison Square Gardenissa käyty ottelu päättyi kuudennen erän TKO-tappioon.

8.4.1941 Arena, St.Louis, Missouri
Tony Musto 29-10-1, USA TKO 9 / 15

Chicagon lähiöstä Blue Islandista katoisin ollut tankki ei Simonin tavoin kuitenkaan loistanut fyysisellä pituudella. Mies oli raskaansarjan historian lyhyimpiä MM-haastajia 171 cm pitkänä tai lyhyenä. Painoa oli kuitenkin 92,2 kiloa, mikä tarkoitti 1,7kg enemmän kuin mestarilla. Musto oli ennakkoon selvästi heikoin kaikista bum of the month club - porukkaan kuuluneista haastajista.Hän oli hävinnyt Chilen Godoylle, Suomen Barlundille, Red Burmanille ja monelle muullekin vähemmän tunnetulle tekijälle. Louis oli loukannut tyrmäävän oikean kätensä harjoituksisssa ennen ottelua ja pystyi nyt kunnolla iskemään vain vasemmallaan. Sekin riitti onnetonta Mustoa vastaan. Vasen koukku istutti haastajan kolmannessa erässä ja lopulta kehätuomari Arthur Donovan armahti yhdeksännessä erässä pahoin selkäänsä saaneen Muston, jonka huulet olivat ruhjoutuneet, nenä vuosi verta ja oikea silmäkulma oli tyystin ummessa. Muston ura jatkoi vielä 29-kamppailun verran pääasiallisesti mollivoittoisesti. Kohtuullisen tekijämiehen Jimmy Bivinsin hän sentään onnistui voittamaan pistein. Ottelurekordin näyttäessä lukemaa 37-30-3 oli aika laittaa hanskat naulaan.

23.5.1941 Griffith Stadium, Washington D.C
Buddy Baer 55-5-0, USA DQ 7 / 15

Louisin uran mestaruusotteluiden promoottori Mike Jacobs myhäili tyytyväisenä sillä odotettu kamppailu suurikokoista 198 cm / 108 kg tulevaisuuden lupausta Jacob " Buddy " Baeria vastaan myi 24 000 lippua baseballista tutulle Griffith stadiumille. Juutaiset sukujuuret omannut Baer oli tunnettu kivenkovana tyrmääjänä ja entisen maailmanmestarin Max Baerin nuorempana veljenä. Gunnar Barlund oli miehen etenemistä jarrutellut tyrmäysvoitolla seitsemännessä erässä maaliskuussa 1938. Baer oli siitä takaiskusta toipunut ja ottanut kymmenen voittoa tyrmäten entisistä MM-haastajistakin Tony Galenton ja Nathan Mannin. Ottelupalkkiot Washingtonin illassa olivat mestarille 34,616 USD ja haastajalle 12,981 USD. Rankkasade päivää ennen meinasi siirtää ottelun, mutta sää selkeni parahiksi ottelupäivän aamuna ja eeppinen kamppailu saattoi alkaa. Mestari osui heti ottelun aluksi haastajaansa kunnon pommilla, mutta Baer oli aiheuttaa jättiyllätyksen kiskaisemalla hetkeä myöhemmin hurjan vasemman koukun, joka lennätti Louisin köysien läpi kehätasanteelle. Toisesta erästä alkaen Louis sisuuntuneena otti komennon ja antoi säälimätöntä selkäsaunaa vahvalle, mutta hitaalle haastajalleen. kuudennessa erässä Baer väsähti pahoin ja Louisin takimmaisenkäden voimalyönnit pudottivat hänet kolmesti kanveesille. Viimeinen niistä tosin kyseenalaisesti konginkumahduksen jälkeen. Baerin valmentaja Ray Arcel ja erityisesti manageri Ancil Huffman protestoivat voimakkaasti nyrkkeilijänsä puolesta. Miehet uhmasivat jopa kehätuomari Arthur Donovanin komentoa poistua kehästä seitsemännen erän alkajaisiksi. Donovanin ainoaksi vaihtoehdoksi diskata Baer. Lopputulos aiheutti parranpärinää ja uusintaottelu järjestettiin lopulta 9.1.1942. Baerilla ei ollut siinä osaa eikä arpaa. Kolme pudotusta ensimmäisessä erässä Madisonin kehässä tiesi tylyä KO-tappiota ja kehäuran päätöstä.

18.6.1941 Polo Grounds, New York, New York **
Billy Conn, 59-9-1, USA KO 13 / 15
Billy Conn - ottelua ei tähän Bum of the month clubiin lasketa, koska entisenä voittamattomana raskaan keskisarjan maailmanmestarina hän oli vastustajana ihan eriluokkaa, kuin mitä nuo kuusi aiempaa. Sisällytin sen tähän listaan mukaan lähinnä vain ajallisesti, koska menee kuitenkin tuon puolen vuoden ajanjakson sisään. Pittsburg Kid Billu Conn oli jo pidempään huudellut Louisin perään ja omasi 18-ottelun tappiottoman putken. Yksi voitoista oli tullut TKO:lla Gunnar Barlundin kustannuksella 4.4.1941. Fighting Finn oli katkera ottelun lopputuloksesta, koska hänen managerinsa oli mennyt luovuttamaan ottelijansa silmäkulmavammaan vedoten vastoin nyrkkeilijänsä tahtoa. Tällä tempulla ilmeisesti varmistettiin jo ennaltasovittu Louis vs. Conn - ottelu. Suurmatsista oli siis nyt kyse. Ottelupaikkana New Yorkin legendaarinen baseball-pyhättö Polo Grounds Manhattanilla. Kansaa saapui paikalle rapeat 54,487. Punnituksessa Louis sai aikaan lukemat 90,5 kg ja haastaja vain 78,9 kg. Todellisuudessa lukemat taisivat olla Louisille yli 92 kg ja Connille jotain 76,5 kg, mutta tapahtuman promoottori Jacobs halusi hiukan justeerata lukemat näyttämään edes vähän " tasaisemmilta ". Kevyempänä Conn aloitti jabittaen ja liikkuen. Liukas kanveesi teki tepposet ja mies oli liukastua pariinkin otteeseen kanveesille. Louis aloitti kovan pommituksen toisessa erässä vieden sen selvästi nimiinsä. Kolmannessa nähtiin kiivasta iskujenvaihtoa Connin ollessa niukasti niskan päällä. Mitä pidemmälle ottelu eteni, sen selvemmin pittsburghilainen taistelija alkoi sitä hallitsemaan. 12.erässä vasen koukku leukaperiin sai mestarin horjahtamaan pahasti. Conn haistoi verta ja tilaisuutensa tulleen. Erätauolla Louisin valmentaja Chappie Blackburn kehoitti pisteissä tappiolla ollutta suojattiaan tyrmäämään irlantilaisamerikkalaisen vastustajansa tai mestaruus menee sen siliän tien. Connille taas kulmasta annettiin ohjeeksi liikkua, iskeä suoria ja varmistella tulevaa voittoa. Conn teki kuitenkin oman päätöksen ja lähti voitonvarmana lyömään mestaria lepoasentoon. Hetken aikaa käytiinkin reipasta iskusotaa, jonka päätteeksi Louis tylysti tyrmäsi liian innokkaan Connin ajassa 2:58. Välitöntä uusintaa ei kuitenkaan nähty molempien nyrkkeilijöiden astuttua asevoimien palvelukseen toisen maailmansodan ollessa kiivaimmillaan. Kun lopulta miehet pääsivät ottamaan uusintaa vuonna 1946 Yankee Stadiumilla, paljasti se Billy Connin olleen täysin kalpea varjo entisestään Louisin pitäessä edelleen kruununsa kahdeksannen erän tyrmäysvoitolla.

Joe Louisin ura mestarina oli ennätyspitkä kestäen lähes 12-vuotta putkeen. Mestaruuttaan hän puolusti myös ennätyksellisesti 25-kertaa, kunnes maaliskuussa 1949 luopui arvostaan.

- Vonkale -






Ammattinyrkkeily.net