Ranking:
WBC
WBA
IBF
WBO
IBO
EBU
FightNews
The Ring
Julkaistu
30.11.2017
Kun yksi ura sulkeutuu, niin toisaalla alkaa aina uusi. Tämä on urheilun ja nyrkkeilynkin ikiaikaista realismia ja niinpä tulevana viikonloppuna Madison Square Gardenissa yhdelle nykynyrkkeilyn kestomenestyjälle Miguel ”Junito” Cottolle soi vuorostaan nyrkkeilyuran kongi viimeistä kertaa.

Päätöstaistossakin on toki panosta, sillä 37-vuotias puertoricolainen kehäveteraani päättää uransa aidosti huipulla puolustaessaan WBO-liiton ylemmän välisarjan mestaruutta. Vastuskin on kelpo, sillä Brooklynin 29-vuotias Sadam Ali on vain kertaalleen urallaan reilut puolitoista vuotta sitten joutunut antautumaan Jesse Vargasille saman liiton välisarjan mestaruuskamppailussa.

Junioreiden MM-hopea, Sydneyn olympiakisat ja 148 amatööriottelun tausta olivat erinomainen ponnahduslauta, kun Miguel Cotto 20-vuotiaana nuorukaisena starttasi paidattomassa kehässä helmikuussa 2001. Tuolloin Austinin kehässä sai kyytiä vastakulman toinen debytantti, mutta lopulta liki tuntemattomaksi kehätyöläiseksi jäänyt Louisianan Jason Doucet. Mutta huonolle Jason ei suinkaan hävinnyt, sillä ensimmäiseen tappioon Cottolla oli tuosta hetkestä matkaa reilut seitsemän vuotta ja 31 tappiotonta taistoa. Siinä voittoletkassa sai koston kyytiä myös Sydneyn olympiavoittaja Muhammad Abdullaev, joka oli voittanut Cotton pistein olympialaisten avauskierroksella.

Ensimmäisen ammattilaistappion järjesti 2008 ”Tijuanan tornado” Antonio Margarito WBA-liiton välisarjan mestaruusottelussa. Tämänkin tappion Cotto kosti 3 vuotta myöhemmin.

Marraskuussa 2009 Miguel Cotto sai kyytiä Las Vegasissa. Ruhtinaallinen palkkio (12 miljoonaa taalaa) ehkä voiteli ottelusta tulleita haavoja jonkin verran, mutta ”prime timea” tuolloin elänyt Manny ”Pac Man” Pacquaio tulitti Cotton kypsäksi ennen päätöserän kongia ja vei mennessään WBO-liiton vyön. Tämän parin uusintaottelua ei sitä vastoin valitettavasti koskaan tullut…

Mutta Vegasin tappionkaan jälkeen ei Cotto jäänyt maahan makaamaan vaan kipusi jo reilun puolen vuoden päästä takaisin nuorattuun neliöön ja antoi kyytiä isän kädestä aiemmin voittamattomalle WBA-liiton ylemmän välisarjan mestarille Yuri Foremanille. Tittelin ensi puolustuksessa kaatui vajaa vuotta myöhemmin myös ”Nicaraguan matadori” Ricardo Mayorga.

2012 oli Cottolle kahden ottelun ja kahden pistetappion vuosi. Vastustajatkaan eivät olleet heppoisimmasta päästä sillä Floyd ”Money” Mayweatherilla Jr. ja Austin Trout eivät tuolloin vielä tappiota olleet maistaneetkaan. Tosin Mayweather ei ole sitä vieläkään ehtinyt maistaa.

Moni uskoi jo näiden tappioiden jälkeen Cottoa eilisen mieheksi, mutta niin vain puertoricolainen palasi huippukunnossa kehään 2013 ja WBC-liiton keskisarjan mestaruusvyö asetettiin miehen lanteille jo seuraavana vuonna. Nuoruus ja voima Saul ”Canelo” Alvarezin hahmossa oli kuitenkin ylitsepääsemätön Cottolle loppuvuodesta 2015, kun hän hävisi tuon keskisarjan mestaruustaiston meksikolaiselle Las Vegasin kehässä selkeästi pistein.

Mutta vielä tämäkään ei hyydyttänyt Cottoa vaan nyt elokuussa Cotto aloitti viimeisen kirinsä kukistamalla Japanin Yoshihiro Kamegain selvästi pistein ja palaamalla kertaheitolla ylemmän välisarjan huipulle. Tuon huiman uran päätös nähdään siis lauantaina.

Viimeisimmissä haastatteluissa Cotto on kuvaillut uraansa kovaksi. Sitä se on ollut. Kun katsotaan Cotton vastustajalistaa, niin se ei kalpene juuri kenellekään. Viimeisen 13 vuoden aikana hän on otellut 25 mestaruusottelua ja voittanut niistä 20. Vielä yksi sota on jäljellä.

Cotto on osoittanut myös kiitollisuuttaan erityisesti valmentajalleen Freddie Roachille. Eikä suotta. Roachin viitan alla on totisesti mestareita kasvanut eikä niistä vähäisimmäksi jää Miguel Cotto. Viimeisin valmistautumisleiri on nyt ohi ja ura yhtä Roachin avustusta vaille taputeltu.

Muistan Cotton ensi kertaa kehässä Sydneyssä. Tuolloin nuori puertoricolainen kohtasi tulevan olympiavoittajan Abdullaevin. Minuun Cotto teki heti vaikutuksen. Hän liikkui ja löi, oli rento ja tarkka, pystyi ottelemaan molemmat kyljet edellä ja oli mielestäni yksinkertaisesti tulevaa mestaria parempi. Silti pisteet olivat tylyt 7-17. Silloin jo ymmärsin olympiatyylin nyrkkeilyn alennustilan pistekoneineen. Onneksi siitä on jo 17 vuotta ja pistekoneet ovat historiaa. Mutta Cottoa se ei enää auta, sillä hän ei saanut rehtiä mahdollisuutta taistella olympiakullasta koskaan.

Mutta onneksi ammattilaiskehästä hän sai varmasti kaiken sen monin verroin takaisin. Sen edellytys oli kuitenkin antaumuksellinen ja sinnikäs työnteko. Pohjalla oli tietysti valtava lahjakkuus ja kun siihen päälle rakennettiin raudanluja kunto, parhaimmillaan lähes rikkoutumaton puolustus ja kirsikaksi kakkuun huippuvalmennuksen laatima, lähes akateeminen taktiikka, niin keitto oli valmis ja maukas nautittavaksi.

Vielä kerran se on sentään meille tarjolla. Niin on hyvä, parempi, paras tai Cotto, Cottompi, Cottoin…



Markku Pirinen




Ammattinyrkkeily.net