Julkaistu
03.04.2018
EVANDER HOLYFIELD - THE REAL DEAL
S. 19.10.1962
Record:
44-10-2 (29 KO)


Läpi urheilevan maailman historian, taistelija on ehkä yksi pahiten inflaation kärsineistä sanoista. Mutta jos jonkun, niin vuonna 1962 Alabaman Atmoressa ensi kertaa silmänsä avanneen Evander Holyfieldin, kohdalla tuo termi todellakin pitää paikkansa.

Kahdeksanlapsisen perheen nuorimmaiseksi syntynyt Evander muutti jo 5-vuotiaana yksinhuoltajaäitinsä ja sisarustensa kanssa Georgian Atlantaan, missä poika sai ensikosketuksensa nyrkkeilyyn 8-vuotiaana paikallisella Warren Memorial Boys Clubilla Carter Morgan-nimisen kokeneen valmentajan johdolla. Teini-ikäiseksi asti Evanderin suurin rakkaus oli kuitenkin amerikkalainen jalkapallo. Evander haaveili pärjäämisestä lukionsa joukkueessa, mutta ironista kyllä, Evander oli fysiikaltaan liian pieni ja heikko tuolloin pärjätäkseen linjamiehenä. Myöhemmistä vaiheistahan muistamme, että Holyfield tunnettiin nimenomaan atleettisuudestaan ja viimeiseen asti hiotusta fysiikastaan.


Oli aika palata nyrkkeilyn pariin. Valmentaja Morgan innosti Evanderia koko ajan enemmän ja enemmän harjoittelemaan kovempaa ja totisemmin ja vihdoin nuorella miehellä oli elämässään myös kauan kaipaamansa isähahmo. 16-vuotiaana Evander koki kuitenkin suuren menetyksen, Morganin kuollessa pitkäaikaiseen sairauteen, ja nuorukainen oli jo vähällä lopettaa tämän takia nyrkkeilyn kokonaan. Evander tajusi kuitenkin, että lopettamalla hän vetäisi kaiken oppimansa viemäristä alas ja kunnioittaakseen Carter Morganin muistoa, tämä palasi salille.

1980 amatöörinyrkkeilyuran tosissaan aloittanut Holyfield työskenteli rantavahtina, lentokentällä ja harjoitteli ankarasti samaan aikaan. Joka aamu viideltä ylös juoksemaan ja töiden jälkeen salille harjoittelemaan, leväten hartaan uskovaisen tavoin vain sunnuntaisin. Vuosien 1980-1984 välillä Holyfield otteli raskaassa keskisarjassa vakuuttavat 160 voittoa, joista 75 tyrmäyksellä. Tappioita kertyi ainoastaan 14. 1984 ennen Los Angelesin olympialaisia tuli myös arvostetun Golden Gloves-turnauksen voitto. Olympialaisista Holyfieldilla oli tuomisinaan pronssia. Välierissä ylivoimainen Holyfield oli valitettavasti diskattu lyötyään vielä jugoslavialaistuomarin "Stop!"-huudon jälkeen vastustajaansa Kevin Barrya. Amatööriuran lopusta jäi siis hieman hampaankoloon, mutta tämä tultaisiin korjaamaan ammattilaisena. Nyt oli aika riisua paita ja hypätä rahakehiin alempaan raskassarjaan.

Ammattilaisura lähti hyvin käyntiin ja ensimmäisen puolentoista vuoden aikana Holyfield otteli 11 ottelua, voittaen kaikki. Tämän jälkeen olikin vuorossa jo WBA-liiton mestaruusottelu 166-senttistä ja härkämäisen vahvaa Dwight Braxtonia vastaan. Braxton oli voittanut tittelin edellisessä ottelussaan tyrmäämällä Leon Spinksin. Sittemmin muslimiksi kääntynyt ja nimensä Dwight Muhammad Qawiksi muuttanut Braxton antoi voitosta voittoon kulkeneelle Holyfieldille siihen astisen uransa kovimman vastuksen. Äärimmäisen tasaväkinen 15-eräinen kamppailu päättyi 2-1 tuomariäänin Holyfieldin hyväksi. Seuraavan puolentoista vuoden aikana Holyfield puolusti titteliään peräti viisi kertaa ja voitti kaikki ottelut tyrmäyksellä. Joukossa oli myös uusinta Braxtonia vastaan, mutta tällä kertaa koko ajan kehittynyt Holyfield tyrmäsi vastustajansa helposti jo neljännessä erässä. Vuonna 1988 Holyfieldista tuli kiistaton cruiserweightin mestari tyrmättyään Carlos De Leonin kahdeksassa erässä. Voitto maistui makealta ja Holyfield oli omassa luokassaan vailla vertaa. Täysin puhdas lista. 18 ottelua joista 14 tyrmäyksellä. Holyfield tajusi pian kuitenkin, että mikäli haluaisi saavuttaa todellisen legendan maineen ja päästä käsiksi isoimpiin rahoihin, oli vastaava työ suoritettava myös nyrkkeilyn kuninkuusluokassa, raskaassa sarjassa. Holyfieldiä ei pidetty lähellekään samanlaisena "oikeana" mestarina, kuten luokkaa ylempänä samaan aikaan miehiä kaatanutta Mike Tysonia. Holyfield luopui vöistään, tavoitteenaan enää vain raskaansarjan kiistaton maailmanmestaruus.

Alkoi Project Omega-nimellä kulkeva armoton harjoittelukausi, jonka aikana Holyfieldin oli tarkoitus nostaa painoaan raskaansarjan vaatimalle tasolle ja kehittää fysiikkaansa entisestään. Vuoden verran Holyfield rääkkäsi itseään ja eli kuin entisaikojen spartalaiset. Mies sai saliharjoittelussa apua tuolloin jopa ammattilaiskehonrakentaja Lee Haneylta ja kilpaili samaan aikaan television Superstars-nimisessä ohjelmassa eri lajeissa muita atleetteja vastaan. Holyfield ui, nosteli painoja, juoksi, teki erilaisia pikajuoksu- ja nopeusharjoitteita ja vuonna 1989 oli valmis aloittamaan uransa raskaassa.

Debyytissään Holyfield päihitti kokeneen ja Mike Tysonin kanssa täydet erät seisoneen James Tilliksen viidennen erän keskeytyksellä ja seuraavaksi oli vuorossa keskeytysvoitot kovista nimistä kuten Pinklon Thomas ja entisestä WBA-liiton mestarista Michael Dokesista. Tämän jälkeen Holyfield murskasi kovalistaisen ja 26 tyrmäysvoittoa siihen astisella urallaan otelleen Adilson Rodriquesin toisessa erässä. Alex Stewartia vastaan Holyfield oli yllättäen pahoissa vaikeuksissa, kunnes hieman onnekkaasti sai aiheutettua Stewartille silmäkulmavamman ja tätä pari erää työstettyään tuomari keskeytti ottelun Holyfieldin hyväksi kahdeksannessa erässä. "Real Deal" alkoi tulla yhä tunnetummaksi ja tunnetummaksi suurelle yleisölle ja Holyfield kipusi askel askeleelta kohti maailmanmestaruusottelua. Seamus McDonaghin Holyfield laittoi unten maille alle neljässä erässä ja nyt Holyfieldin ja maailmanmestaruusvyön välissä oli enää yksi mies; Mike Tyson. Tuo nimi oli ollut polttomerkittynä Holyfieldin ajatuksissa jo pitkään, mutta kestäisi vielä yli kuusi pitkää vuotta ennen kuin miehet lopulta pääsisivät samaan kehään. Holyfieldin ja Tysonin ottelusopimus oli jo allekirjoitettu, koska Tysonin promoottorimanageri Don King taustajoukkoineen piti Tokiossa helmikuussa 1990 käytävää ottelua James Douglasia vastaan lähinnä läpihuutojuttuna. Kuten kaikki tiedämme, järjestikin "Buster" Douglas yhden urheilun historian suurimmista yllätyksistä lyömällä uransa naisten ja juhlimisen vuoksi sivuraiteille ajaneen Tysonin kanveesiin kymmenennessä erässä. Raskassarja oli saanut uuden kuninkaan. Mutta vain hetkeksi.

The Moment of Truth-nimellä kulkeva ottelu käytiin 25. lokakuuta 1990 Las Vegasissa. Tuo ottelu nosti viimeistään otteluiden palkkiot täysin uudelle tasolle - tason minkä Mike Tyson oli määrittänyt jo pari vuotta aikaisemmin. 32 miljoonan dollarin potista hallitsevalle mestarille Douglasille oli taattu 24 miljoonaa, haastaja-Holyfield taas lihotti pankkitiliään kahdeksalla miljoonalla. Itse ottelu taas osoitti Douglasin todellisen tason, kun vastassa oli motivoitunut ja kovaa harjoitellut haastaja. 111-kiloinen ja löysästi valmistautunut Douglas oli huippukunnossa olevalle Holyfieldille pelkkä suupala. Holyfieldin kesti tulla maailmanmestariksi alle seitsemän minuuttia, kun kolmannessa erässä hän jysäytti oikean koukun vastustamattomasti Douglasin leukaan. Douglasin kritisoitiin olevan häpeäksi lajilleen ja mm. Mike Tyson haukkui Douglasin olevan pelkkä miljoonien dollarien arvoinen huora.

Holyfield oli nyt vihdoin myös raskaansarjan kiistaton maailmanmestari, mutta ei vieläkään saanut kaikilta riittävää arvostusta. Monien silmissä hän oli edelleen pelkkä väliaikaismestari ja lähes välittömästi Douglas-voiton jälkeen alkoivat puheet Tysonin kohtaamisesta. Monet olivat sitä mieltä, että saavuttaakseen täydellisen kunnioituksen, hänen olisi lyötävä Tyson jota useat pitivät edelleen kaikesta huolimatta maailman parhaimpana. Holyfield teki kuitenkin sopimuksen seuraavasta ottelustaan 1987 kehiin palanneen George Foremanin kanssa. 24-0 listalla Holyfield oli selkeä ennakkosuosikki ikääntynyttä ja lihavaa 42-vuotiasta Foremania vastaan, jolla kuitenkin oli 24 suoran voiton putki ennen Holyfield-ottelua. Ottelusta tulikin paljon odotettua vaikeampi Holyfieldille. Ottelun seitsemäs erä, missä miesten hurja iskusota yltyi huippuunsa, nimettiin Ring-lehden "Round of the year"-tittelillä. Vaikka Holyfield arvosteltiin kaikin tuomariäänin voittajaksi, oli Foreman todistanut vanhassa pannussa vielä piisaavan puhtia ja Holyfieldin manageri Dan Duvakin joutui korjailemaan sanojaan puhuttuaan aikaisemmin ottelusta nimellä "The Real Deal vs. The Big Meal".


Jälleen puheet Tyson-ottelusta kiihtyivät, mutta niille tuli lopullinen piste Tysonin lähtiessä Indianan osavaltioon suorittamaan vankeusrangaistusta raiskauksesta. Erinäisten vaiheiden jälkeen Holyfield otteli kotiyleisönsä edessä Atlantassa kiertuemies Bert Cooperia vastaan. Cooper onnistui yllättäen jopa lyömään Holyfieldin kanveesiin ensimmäistä kertaa urallaan kolmannen erän alussa, mutta lopulta Holyfield hoiteli tyylikkäällä iskusarjalla Cooperin ulos seitsemännessä erässä. Seuraavassa ottelussaan toista ikääntynyttä ex-mestaria, Larry Holmesia vastaan, Holyfield otteli pistevoiton kaikin tuomariäänin. Tämä sai kritisoijat jälleen arvostelemaan Holyfieldia, olisihan miehen nyt pitänyt pystyä tyrmäämään 42-vuotias Holmes leikiten.


Pian tämän jälkeen Las Vegasissa Holyfield sai vastaansa komealla 31-0-listalla varustetun voittamattoman Riddick Bowen. Isompi, vahvempi ja nuorempi Bowe olisi ensimmäinen todellinen koetinkivi Evanderille. Ottelusta tulikin loistava ja etenkin erä numero 10 on painunut nyrkkeilyfanien mieleen. Bowe aloitti erän vahvasti, murjoen Holyfieldiä raivokkailla iskusarjoilla ympäri kroppaa. Erän toista puoliskoa taas hallitsi Holyfield. 11. erän loppusekunneilla taas näytti jo siltä, että Holyfield ei selviäisi loppuun asti, mutta sisukas "Pyhäniitty" taisteli tiensä kongin kumahdukseen asti, pystyen jopa aggressiivisesti painostamaan vielä Bowea viimeisessä erässä, yrittäessään tyrmäystä. Bowe kuitenkin kruunattiin uudeksi raskaansarjan mestariksi kaikin tuomariäänin. Ironista kyllä, vaikka Holyfield hävisi ensimmäistä kertaa urallaan, sai mies nyt vihdoin paljon enemmän arvostusta suuren yleisön keskuudessa sitkeästä taistelustaan Bowea vastaan. Ottelu palkittiinkin Ring-lehdessä vuoden otteluna.

Bowe-uusinta oli pian tulossa. Välissä Holyfield kohtasi Alex Stewartin uudelleen, vieden näytöstyyliin 11 erää 12:sta, ottaen tyylikkään voiton. Marraskuussa 1992 "Repeat or Revenge"-nimellä kulkeva uusinta Bowen ja Holyfieldin välillä oli jälleen herkkua yleisölle. Bowe oli käynyt välissä mm. tyrmäämässä Michael Dokesin ensimmäisessä erässä ja heittänyt myös lehdistötilaisuudessa WBC-liiton vyönsä roskiin, kieltäydyttyään puolustamasta sitä Lennox Lewisia vastaan. Ottelussa ei taaskaan säästelty vauhtia ja ottelutaktiikkaansa muuttanut Holyfield hallitsikin ottelun jälkipuoliskoa näyttävästi, saaden mm. seitsemännen erän vartalokoukullaan Bowen horjumaan. Holyfield tanssahteli tyylilleen uskollisesti päkiöillä näyttävästi läpi ottelun ja iski jatkuvasti hyviä osumia jabillaan. Hurjan taistelun jälkeen Holyfield kruunattiin uudelleen mestariksi, kahden arvostelutuomarin antaessa tälle pisteet 115-113, 115-114 ja yhden merkitessä ottelun tasan 114-114. Holyfieldistä tuli näin Floyd Pattersonin ja Muhammad Alin jälkeen vasta kolmas mies joka pystyi rikkomaan kuuluisan "They never come back"-kirouksen ottamalla mestaruuden itselleen takaisin.


Seuraavana vuonna huhtikuussa 1994 Michael Moorer kuitenkin riisti WBA- ja IBF-liiton vyöt ja lineaarisen maailmanmestarin arvon Holyfieldiltä, voittaen tämän yllättäen hajaäänin Caesar Palacessa. Vaikka Holyfield onnistui lyömään Moorerin lattiaan toisessa erässä, se ei riittänyt yhdelle arvostelutuomarille 10-9-voittoon vaan tämä pisteytti erän tasan 10-10 mikä aiheutti lopulta pisteellä MD-tappion Holyfieldille. Holyfield itse on kertonut myöhemmin tunteneensa olonsa todella huonoksi tuossa ottelussa ja pian ottelun jälkeen sairaalassa Holyfieldilla todettiinkin sydänongelmia mikä johti väliaikaiseen lopettamisilmoitukseen Holyfieldin leiristä. Pahat kielet kertoivat sydänongelmien johtuvan anabolisista steroideista joiden käytöstä Evanderia on syytetty läpi uransa.

13 kuukauden tauon jälkeen Holyfield kuitenkin palasi, voittaen Ray Mercerin pistein Atlantic Cityssä. Hienon paluun jälkeen oli vuorossa lopullinen välienselvittely Riddick Bowen kanssa, "Final Chapter"-nimisessä tittelittömässä ottelussa. Tämäkin ottelu miesten välillä jäi yleisöön mieleen dramaattisena kamppailuna. Holyfieldin vasen koukku kuudennessa erässä pudotti Bowen urallaan ensimmäistä kertaa kanveesiin, mutta kahdeksannessa erässä oli vuorostaan Holyfieldin vuoro tutustua lattiaan - kahdesti. Lopulta 8. erässä kehätuomari Joe Cortez oli pakotettu lopettamaan ottelu ja näin ollen vain yhden tappion koko urallaan kokenut Bowe aiheutti Holyfieldille tämän uran ensimmäisen tyrmäystappion.

Jos taistelupari Bowe-Holyfield jäi nyrkkeilyllisiltä ansioiltaan historiaan, tulisi seuraavat pari vuotta saamaan sen aikaan mistä Holyfield nimenomaan tultaisiin muistamaan parhaiten lopun elämäänsä. Vuonna 1996 pitkä odotus oli vihdoin ohi. Baddest Man on the Planet - Mike Tyson - oli astellut Indianan vankilasta takaisin vapauteen ja oli kenties pelätympi kuin koskaan. Raivoisa Tyson riehui villipedon lailla ympäri maata vuoden verran eikä kukaan neljästä vastustajasta ollut kestänyt miehen kyydissä kolmatta erää pidemmälle. Marraskuun 9. päivälle sovittu ottelu oli uskomaton mediatapahtuma. Katsomossa vilisi maailmantähdet Madonnasta Tom Cruiseen ja kaikki halusivat nähdä miten Tyson tyrmäisi Holyfieldin ja ottaisi kiistattoman mestarin tittelin jälleen takaisin itselleen. Tyson oli kaikkien vedonvälittäjien suosikki ja Evanderin murskaavaa tappiota pidettiin etukäteen varmana. Maailmassa ei tuolloin varmasti ollut montaa ihmistä Holyfieldin itsensä lisäksi joka olisi uskonut Tysonin häviöön. Jopa Riddick Bowe ilmoitti julkisesti olevansa huolissaan Holyfieldin terveydestä.

Itse ottelusta tuli yksi kaikkien aikojen yllätyksistä. Holyfield oli valmistautunut otteluun kovemmin kuin koskaan. Mies oli harjoitellut vuorilla neljä kuukautta ja puhui täynnä pyhää henkeä Jumalasta ja siitä, että ottelu olisi jo ratkaistu - hänen täytyisi vain käydä enää hakemassa itselleen se mikä hänelle kuului. Ensimmäisessä erässä aggressiivinen Tyson hallitsi nopeudellaan ja näytti siltä, että ottelu ei todellakaan tulisi kestämään kauan. Vielä erän päättymisenkin jälkeen Tyson löi Holyfieldia muutaman kerran, saaden tämän toden teolla hermostumaan. Ilmassa oli sähköä. Kuitenkin erä erältä Holyfield onnistui taitavasti etukättään käyttäen hallitsemaan etäisyyttä eikä antanut Tysonin määrätä tahtia. Kuudennessa erässä Holyfieldiltä nähtiin epäurheilijamainen teko - hän puski haavan Tysonin silmäkulmaan - ja sai lopulta rajun iskusarjan päätteeksi samassa erässä Rauta-Miken käymään lattiassa. Puskemista nähtiin ottelussa lisää ja tuon ottelun jälkeen puheet Holyfieldin likaisesta ottelutyylistä vain vahvistuivat ja seurasivat miehen epäonneksi tätä uran loppuun asti. Kymmenennessä erässä Tyson oli jo lähellä tulla tyrmätyksi, jouduttuaan köysiin ja Holyfieldin vartaloiskujen uhriksi, mutta kello pelasti väsyneen ja uupuneen Tysonin viime hetkellä. Heti 11. erän alussa Holyfield iski Tysonin takaisin köysiin, aloitti välittömästi rajun iskusarjan ja tämä riitti kehätuomari Mitch Halpernille. Kaikkien aikojen yllätys oli valmis, eräiden mielestä jopa kovempi kuin James "Buster" Douglasin voitto Tysonista kuusi vuotta aiemmin. Holyfieldin käsi nostettiin voittajan merkiksi ylös ja 11. erän teknisellä tyrmäyksellä miehestä tuli WBA-liiton vyön myötä Muhammad Alin rinnalle maailman ainoa kolminkertainen maailmanmestari. Tyson-jahti oli vihdoin päättynyt ja Holyfield oli saavuttanut haluamansa.


Uusintaottelu miesten välillä on yksi urheiluhistorian tunnetuimpia tapauksia. Ottelu jäi elämään aikakirjoihin yhdessä Rumble in the Jungle- ja Thrilla in Manila-nimisten legendaaristen koitosten kanssa - tosin täysin päinvastaisista syistä. Tysonin tiimi oli jo ensimmäisessä kohtaamisessa valittanut Holyfieldin jatkuvasta puskemisesta ja vyön alle lyömisestä. Kahden ensimmäisen erän jälkeen Tysonilla oli jälleen puskusta aiheutunut haava silmäkulmassaan ja tapahtui surullisenkuuluisa korvanpuremisepisodi. Kehätuomari Mills Lanen keskeytettyä ottelun, yritti raivoa uhkuva Tyson vielä sännätä Holydieldin kimppuun. Holyfieldin kieltämättä kyseenalaiset ja likaiset temput ottelussa ja Tysonin eläimellisen verenhimoinen käytös tekivät päivästä yhden surkuhupaisimman ammattilaisnyrkkeilyn historiassa. Tuo kahden ottelun saaga onkin se syy miksi Holyfieldista puhuttaessa mieheen aina niin vahvasti yhdistetään Mike Tyson ja mistä tämä tultaisiin aina parhaiten muistamaan.

Holyfield tyrmäsi seuraavassa ottelussaan Michael Moorerin, kuitaten näin aikaisemman epäselvän pistetappionsa tälle ja pian olikin 90-luvun lopun suurottelut Lennox Lewisia vastaan. Ensimmäisen erän päätyttyä ratkaisemattomaan, olivat monet asiantuntijat sitä mieltä, että Lewisin olisi ehdottomasti kuulunut voittaa. Uusinnassa Lewis ottikin voiton täysin pistein vaikka ottelu olikin taas ensimmäistä kohtaamista selvästi tasaväkisempi. 2000-luvun alussa 38-vuotiaasta Holyfieldistä tuli historian ainoa nelinkertainen raskaansarjan maailmanmestari, tämän oteltua kolmen ottelun mestaruussaagan John Ruizia vastaan WBA-liiton tittelistä. Ensimmäinen kohtaaminen päättyi Holyfieldin voittoon pistein, seuraava meni vuorostaan Ruizille täysin tuomariäänin ja kolmas koitos päättyi ratkaisemattomaan.

2000-luvulla Holyfieldin tähti alkoi laskea ja vetovoima vääjäämättä hiipua. Yli 40-vuotiastia miestä pyydeltiin lehtien palstoilla jo lopettamaan vaikka tämä kohtasikin vielä tukun hyvän listan omaavia iskijöitä. Larry Donaldille 2004 täysin tuomariäänin hävittyään Holyfieldillä oli allaan kuuden ottelun putki mikä sisälsi ainoastaan yhden voiton. Siviilielämän ongelmat ja rahahuolet olivat kuitenkin painava syy jatkaa pitkää uraa. Holyfieldillä oli 11 lasta eri naisten kanssa ja yli 200 miljoonan dollarin omaisuus oli hassattu. Atlantan suurin, 109 huonetta sisältävä, miljoonakartanokin meni pakkohuutokauppaan eikä Holyfieldillä lopulta ollut enää edes varaa maksaa 3000 dollarin elatusmaksuakaan. Monien mielestä Holyfield antoi kasvot sanalle kehäraakki, mutta mies itse jaksoi sitkeästi uskoa unelmaansa saavuttaa vielä kerran maailmanmestaruus.



Vuonna 2008 Holyfield pääsikin vielä 46-vuotiaana ottelemaan WBA-liiton tittelistä Venäjän 213-senttistä jättiläistä Nikolai Valuevia vastaan. Kerran vielä-teemalla otteluun harjoitelleen Holyfieldin fysiikka oli vielä vanhana miehenäkin huipussaan ja mies tanssi päkiöillään lennokkaasti läpi ottelun - aivan kuten 20 vuotta aikaisemminkin uransa huippuvuosinaan. Monien silmissä paremmin kehässä liikkunut ja etukäden osumia tarkasti jaellut Holyfield olisi ansainnut voiton, mutta arvostelutuomarit pisteyttivät ottelun 2-1 Valueville. Osa ihmisistä puhui jopa oikeusmurhasta. Tyylikkäällä esityksellään Holyfield kiillotti vielä omaa perintöön ja kaukana ei ollut, että miehestä olisi tullut kaikkien aikojen vanhin maailmanmestari. Olikin ironista, että aikoinaan 1994 vanhaa ja ikääntynyttä ex-mestaria George Foremania vastaan otellessaan nuori Evander oli sanonut, että ei koskaan ottelisi yhtä vanhaksi, mutta myöhemmin korosti juuri vanhemmalla iällä otellessaan iän tuoman kokemuksen merkitystä. Vuonna 2011 Holyfield vielä tyrmäsi viimeiseksi jääneessä ottelussaan 48-vuotiaana toisen ikääntyneen kehäraakin, Brian Nielsenin, Kööpenhaminan Legends of the Ring-illassa ja osoitti mikä ero on oikeasti huippukuntoisella ikämiehellä ja ylipainoisella pummilla. Holyfield väläytteli vielä mahdollisia otteluhaluja mm. Robert Heleniusta ja Vitali Klitschkoa kohtaan, mutta lopetti komean uransa lopulta saldoon 44-10-2 (29 KO)

Millaisena nyrkkeilijänä me sitten lopulta muistamme Evander Holyfieldin?

Mies, joka otteli neljällä eri vuosikymmenellä, kohtasi aikakautensa kaikki parhaat, häviten ja voittaen heidät vuorotellen. Mies, joka oli usein toisena osapuolena 90-luvun suurimmissa megaotteluissa. Mies, jonka rakkaus tuota jaloa lajia - nyrkkeilyä - kohtaan oli horjumaton. Evander Holyfield jää usein mainitsematta kun puhutaan kaikkien aikojen parhaista raskassarjalaisista. Holyfield saavutti 27-vuotisella ammattilaisurallaan kahden eri painoluokan mestaruudet ja voitti raskaansarjan maailmanmestaruuden moitteettomassa kunnossa neljä kertaa - saavutus johon ei ole vielä kukaan valtaistuimeltaan sysätty mestari pystynyt. Oli miten oli, Holyfield jää joka tapauksessa historiaan yhtenä raskaansarjan legendaarisimmista ottelijoista pitkän ja periksiantamattoman uransa johdosta.
(Artikkelin kuvat, Evander Holyfield Facebook sivusto)

-Arto Pekkarinen-








ARTIKKELIT
Ammattinyrkkeily.net