Julkaistu
27.02.2018
Kaikkien aikojen olympiatyylin nyrkeilysankareista puhuttaessa ei voi mitenkään sivuuttaa Kuuban Teofilo Stevenson Lawrencea, jonka saavutukset hakevat vertaistaan. Ainoastaan Unkarin Laszlo Papp ja Kuuban toinen iso mies Felix Savon kuuluvat kerhoon, jossa kaikilla jäsenillä on kolmesta peräkkäisestä olympiadista esittää kultamitalit. Stevenson saavutti myös kolme amatöörien maailmanmestaruutta, kaksi Pan-Amerikan kisojen kultamitalia ja maansa mestaruuden peräti 12-kertaa.


Nyrkkeilyuransa 1966 - 1988 aikana hän ehti iskeä häkellyttävät 324-kilpailuottelua. Voittoon päättyi 302 matsia ja tappion Stevenson koki 22-kertaa. Puerto Padressa Las Tunasin provinssissa 29.3.1952 syntynyt nyrkkisankari aloitteli uransa nuorten sarjassa 71 kg saavuttaen siinä Kuuban mestaruuden vuonna 1968. Alkuvuodet uralla menivät tietenkin oppirahoja maksaessa, mutta vuoden 1971 aikana Teofilo löi itsensä läpi kansainvälisissä karkeloissa. Maaotteluissa tuli näyttäviä keskeytys - ja tyrmäysvoittoja. USA:n amatööritähti Duane Bobick oli 5-0 parempi Pan-Amerikan kisojen välierässä, mutta muuten Havannaan muuttaneen ja siellä Neuvostoliitosta Kuubaan valmentajaksi saapuneen Andrei Chervonenkon ohjauksessa kouliintunut 196 cm jätti alkoi osoittaa tekijämiehen elkeitä. Toinen merkittävä valmentaja Stevensonin uralla oli kuubalainen valmentajavelho Alcides Sagarra, joka vaikuttikin vuosikymmenet sokerisaarella itseoikeutettuna päävalmentajana.

Olympiakisojen tyrmäyskone
Olympiavuonna 1972 Stevenson oli nyrkkeilijänä parhaimillaan. Ukkoa lakosi kuin heinää nurin vasemmalle ja oikealle. Munchenin Olympiahallessa Puolan Ludwik Dendyrys putosi raskaansarjan +81 kg avausottelun ensimmäisessä erässä. Kisojen ennakkosuosikki USA:n Bobick, joka oli maansa karsinnoissa nöyryyttänyt Larry Holmesia putosi kolmannessa ja Länsi-Saksan Peter Hussing toisessa erässä. Loppuotteluun selviytynyt Romanian Ion Alexe ei peukalovaivaisena viitsinyt mennä murjottavaksi, vaan käytti varastossa olleen sairaslomapäivän juuri oikeaan saumaan. Miehet kyllä kohtasivat puoli vuotta myöhemmin Bukarestissa Golden Belt - turnauksen finaalissa ja Alexe sai silloin elämänsä selkäsaunan häviten toisessa erässä keskeytyksellä. Munchenin kulta oli Teofilon uran ensimmäinen arvokisavoitto ja hänet palkittiin myös kisojen parhaan nyrkkeilijän Val Barker - maljalla.

Vuosi 1973 oli arvokisoista vapaa turnausvoittojen seuratessa toisiaan, mutta väliin mahtui yksi shokkitappiokin. Havannassa vuosittain järjestettävä kansaivälinen Giraldo Cordova Cardin on yksi kovatasoisimpia turnauksia maailmassa, koska isäntämään parhaimmiston lisäksi sinne osallistuu myös muiden maiden meritoituneimpia ottelijoita. Fidel Castron kunnioittaessa loppuotteluita läsnäolollaan nähtiin harvinainen ihme, kun neuvostoliittolainen kovaa iskevä puolustusnyrkkeilijä Igor Vysotskiy voitti kuin voittikin hirvittävässä huutomyrskyssä käydyn ottelun tuomariäänin 3-2. Seuraavaa Stevensonin kokemaa tappiota kehässä saatiinkin sitten odotella peräti kolme vuotta.



Maailmanmestaruus Havannassa, olympiakultaa Montrealista
Kansanvälinen amatöörinyrkkeilyliitto AIBA lanseerasi vuonna 1974 ensimmäiset maailmanmestaruuskilpailut ja Havanna sai ne järjestettäväkseen. Kotikehässään ei Teofiloa enää yllätetty. Neljällä voitolla hänet kruunattiin mestariksi. Tyrmäyksellä hävisi vain Saksan Peter Hussing. USA:n Marvin Stinson kukistui finaalissa 5-0. Seuraavana vuonna meriitteihin lisättiin Pan-Amerikan kisojen kultamitali myös neljällä voitolla. Loppuottelussa kukistui tuleva WBA-liiton raskaansarjan mestari Michael " Dynamite " Dokes. Toisiin olympialaisiinsa valmistauva Stevenson osallistui keväällä 76 Kuuban joukkueen mukana Minskin kansainväliseen turnaukseen, jonka loppuottelussa hän kohtasi tutun vastustajan, Igor Vysotskiyn. Jos Havannan ottelu oli ollut tasaväkinen, niin nyt Kuuban kolossia käsiteltiin kovalla kädellä. Stevensonille laskettiin joka erässä lukua ja viimeisessä erässä Vysotskiy tyrmäsi hänet perusteellisesti. Teofilo toipui parahiksi voittamaan Giraldo Cordovan, mutta Kuuba olisi nimennyt varamiehen Angel Milian Romeron Montrealin kehään, mikäli Neuvostoliitto olisi ilmoittanut Vysotskiyn kisoihin. Vysotskiyn sparrissa saama kulmahaava esti kuitenkin häntä osallistumasta ja näin oli latu-ura aurattu auki Stevensonin toiselle olympiakullalle. Tahti Maurice Richard Arenan kehässä oli yhtä tylyä, kuin mitä se oli neljä vuotta aiemmin ollut Munchenissä. Senegalin Mamadou Drame, Lempäälän Pekka Ruokola ja USA:n John Tate tippuivat kukin vuorollaan. Aikaa tähän tuhraantui yhteensä reilut seitsemän minuuttia. Finaalissa oli taas vastustaja Romaniasta, nimeltään Mircea Simon. Kaksi erää pelattiin kukkuluuruu - leikkiä ja kolmanessa lensi pyyhe Mircean käytyä katselemassa kanveesiin pintaa lähietäisyydeltä. Stevensonin takakäden kumautus oli tuolloin amatöörinyrkkeilyn pelätyin ase. Sen alle kun joutui, niin lepoasento kutsui saajaa välittömästi.

Muhammad Ali vs. Stevenson

Amerikkalaiset promoottorit olivat olleet Stevensonin perässä jo ennen Montrealin kisoja, mutta nyt tahti vain yltyi. Miljoonatarjouksia etenkin raskaansarjan maailmanmestari Muhammad Alin kohtaamisesta oli esillä. Teofilo ilmoitti pysyvänsä uskollisena vallankumoukselle ja Kuuban kansalle kieltäytyen tarjouksista yksi toisensa jälkeen. " Mitä merkitsee miljoona dollaria rahassa, kun minua rakastaa kahdeksan miljoonaa ihmistä kotisaarellani ? " : tiedetään hänen sanoneen. Valtion puolesta Stevensonilla oli vaatimattoman asunnon lisäksi vieläkin vaatimattomampi kuukausipalkka ja joitain privilegioita ahtaassa kommunistisen Castro-diktatuurin sanelemassa kotimaassaan. AIBA näytti otteluidealle punaista valoa 1975 ja 1977. Vuonna 1978 Stevensonin voitettua toisen kerran amatöörien maailmanmestaruuden oltiin lähellä superkohtaamista. AIBA:lle olisi ollut viisi kolme erää kestävää näytösottelua Alia vastaan ok. Myös Fidel Castro oli antanut ottelulle siunauksen. Alin palkkio olisi ollut kolme miljoonaa dollaria ja Stevensonin palkkio 1,5 mljoonaa, jotka olisivat luonnollisesti menneet hänen edustamansa urheiluseuran aka Kuuban valtion pohjattomaan kassaan.

Ottelupäivämäärän piti olla 28.2.1979 ja paikkana Madison Square Garden New Yorkissa. Tarina kertoo, että Ali ei paikalle saapunut, kun olisi pitänyt laittaa lopulliseen sopimuspaperiin nimi alle. Suurin oli todennut, ettei hänellä ole mitään voitettavaa, jos ottelee amatööriä vastaan. Miehet kyllä kohtasivat vanhoilla päivillään kehässä Alin vieraillessa Kuubassa 90-luvun lopussa suorittaen varjonyrkkeilyä matkan päästä. Muutoinkin miehet olivat hyviä ystäviä keskenään. Ali vieraili Kuubassa muutamia kertoja ja sai aina valtiovieraan vastaanoton Fidel Castrolta ja Kuuban kansalta.


Kolmas kultamitali Moskovassa
USA:n boikotti Moskovan olympiakisoja kohtaan 1980 ei Teofilo Stevensonin urakkaan vaikuttanut mitenkään. Heidän edustajansa Jimmy Clarkin hän oli jo kolmasti kukistanut, joten päävastustajat tulisivat itä-Euroopasta. Tyrmäyskone käynnistyi vanhaan malliin. Olympiyskiy - hallin kehässä pökertyivät ensin Nigerian Solomon Atanga ja sitten Puolan Grzegorz Skrzecz. Välierässä Istvan Levai katsoi paremmaksi pitää etäisyyttä ja selviytyi pistetappiolla. Finaalissa Neuvostoliiton Pyotr Zayev antoi yllättävän tiukkaa vastusta kaikki kolme erää ja hävisi vain hajaäänin 4-1. Joitain vuosia aiemmin Gordova - turnauksessa Zayevkin oli hävinnyt keskeytyksellä, mutta nyt kotiyleisön edessä oli laitettava parasta pöytään.

Kuuban tähti himmenee
30-vuotiaan Stevensonin tähti alkoi hieman laskea kolmannen olympiavoiton jälkeen. Vuoden 1982 maailmanmestaruuskisoissa hän selvitti ensimmäisen kierroksen arvalla, mutta puolivälierissä tuli tappio hallitsevalle Euroopan mestarille, Italian Francecso Damianille ja karsiutuminen mitaleilta oli tosi asia. Vuoden päätteeksi hän tyrmäsi toki näyttävästi USA:n uuden super raskaan sarjan toivon Tyrell Biggsin, mutta seuraavana vuotena tappiota alkoi uhkaavasti kertyä tilille. Tuleva raskaansarjan ammattilaisten MM-haastaja Jorge Luis Gonzalez voitti hänet Kuuban mestaruuskisojen alkukierroksella ja tappioita tuli turnauksissa itä-Saksan Ulli Kadenille, Neuvostoliiton Lukstinille ja USA:n Greg Paynelle.

Los Angelesin olympiavuonna Stevenson oli vielä tikissä. Kuuba, Neuvostoliitto ja monet itäblokin maat boikotoivat vastavuoroisesti Losin kisoja ja järjestivät Havannassa omat varjokisansa Ystävyysturnauksen nimikkeen alla. Teofilo jakoi taas tutusti muille osallistujille pahaa mieltä tyrmäten DDR:n Ulli Kadenin ja Neuvostoliiton Valeriy Abadzhyanin loppuottelussa. Kun tähän yhtälöön lisätään vuoden alussa isketty maaotteluvoitto USA:n Tyrell Biggsistä, joka sitten Teofilon poissaollessa juhli Losissa kultakorokkeella, niin voidaan todeta, että Kuuban mies olisi saattanut suurella todennäköisyydellä olla ykkönen myös neljänsissä perättäisissä kisoissa, mikäli niihin olisi saanut mahdolisuuden osallistua.

Viimeinen mestaruus Renossa
Teofilo jatkoi kilpailemista hieman harvemmin ja vaihtelevammalla menestyksellä. Kuuban mestaruus tuli vuonna 1986 neljällä tyrmäysvoitolla, mutta sitten Hallen turnauksessa itä-Saksan Kaden vei turnausvoiton 5-0 tuomiolla. Perinteisessä Giraldossakin tuli tappio maanmiehelle Osvaldo Castillolle lukemin 4-1. Järjestyksessään neljännet amatöörien MM-kisat pidettiin Nevadan Renossa USA:ssa. Sarjaan 91 kg Kuuba nimesi Felix Savonin, josta odoteltiin Teofilon seuraajaa. Maestro itse sai kisalipun sarjaan +91 kg. Stevenson ei lähes parimetrisestä varrestaan huolimatta ei juuri koskaan painanut aktiiviaikanaan 100 kg enempää ja antoi siinä jonkin verran uransa loppuaikoina vastustajille tasoitusta. Renossa nähtiin kuitenkin mitä tarkoittaa, kun lopetetaan huipulla ja lopetetaan tyylillä. Arpa ei tuonut mitään helppoa kaaviota eteen, mutta ei sitä kyllä kaivattukaan. Ulli Kaden hävisi 5-0, Bulgarian tähti Petar Stoymenov tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä, Neuvostoliiton Vyacheslav Yakovlev 4-1 ja kultamitaliottelussa Teofilo tyrmäsi USA:n Alex Garcian toisessa erässä. Kolmeen kultamitaliin MM-tasolla oli hyvä lopettaa menestyksekäs ura, vaikka lopullinen eläkeilmoitus tulikin vasta kesällä 1988.

Kahdesti naimisissa ollut kahden lapsen isä vietti loppuelämänsä Kuubalaisten palvomana sankarina osallistuen Kuuban joukkueen mukana liiton varapuheenjohtajan ominaisuudessa lukuisiin arvokilpailuhin kannustaen maanmiehensä voittoihin. Stevenson menehtyi yllättäen sydänkohtaukseen vain 60-vuotiaana 11.6.2012

Ammattinyrkkeilyn maailmanmestaruuden myöhemmin urallaan voittaneista nyrkkeilijöistä Stevenson kukisti 75 / Michael Dokes, USA 5-0, 77 / John Tate, USA KO 1 ja 78 / Tony Tubbs, USA 5-0.

Muita ammattilaisena kohtuullista menestystä saavuttaneista iskijöistä hän voitti 76 / Jose Ribalta, CUB KO 1, 79 / Phillip Brown, USA 3-0, 81 / Jorge Luis Gonzalez, CUB 5-0, 82 Tyrell Biggs, USA KO 2 ja 84 / Tyrell Biggs 3-2, 84 / Biagio Chianese, ITA 5-0, 84 / John Emmen, HOL RSC 1, 86 / Alex Garcia, USA RSCH 2

- Vonkale



Ali vs Stevenson: The Greatest Fight That Never Was from Ronan Reinart on Vimeo.







ARTIKKELIT
Ammattinyrkkeily.net