Julkaistu
10.03.2017
Michael " Dynamiitti " Dokes ( 10.8.1958 - 12.8.2012 ) oli aikanaan erittäin nopeakätinen ja tyrmäävä raskaansarjan iskijä.

Amatöörinä saavutuksiin kirjattiin USA:n mestaruus sekä arvostettu Golden Gloves - turnauksen voitto.

Ammattilaisura lähti käyntiin vuonna 1976 toisen erän tyrmäysvoitolla Al Byrdistä. Viiden ammattilaisottelun jälkeen Dokes pääsi kehään itsensä Muhammad Alin kanssa. Tämä historiallinen hetki koitti 16.4.1977 Miamin Convention Centerissä. Dokes ja Ali ottelivat kolmen erän näytöksen, jossa Ali keskittyi enemmän show-temppuihin esitellen siinä lähes kaiken osaamisensa ilmiömäistä väistötekniikkaa myöden.

Dokesin oma hetki parrasvaloissa koitti joulukuussa 1982 jolloin hänestä kruunattiin WBA-liiton raskaansarjan mestari nopealla ensi erän tyrmäysvoitolla nimikaima Michael " Herkules " Weaverista. Ottelu kesti vain yhden minuutin ja kolme sekuntia, ollen samalla ( edelleenkin ) yksi raskaansarjan historian nopeimpia MM-otteluja.

Dokes puolusti arvoaan seuraavana vuonna uusintaottelussa Weaveria vastaan, mutta tuloksena oli sillä kertaa vain tasapeli.
Puheita WBC:n mestarin Larry Holmesin kohtaamisestakin oli, mutta ne eivät koskaan toteutuneet ja lopulta Dokesin aika mestarinakin jäi alle vuoden kun syksyllä 1983 Etelä-Afrikan Gerrie Coetzee tyrmäsi dynamiitin kymmenennessä erässä.

Dokes jatkoi uraansa voittaen näyttävästi keskinkertaisia ja heikkojakin vastuksia. Tulevalta mestarilta Evander " Tosi diili " Holyfieldiltä hän sai kovaa korvapuustia vuonna 1989 hurjan iskusodan päätteeksi.
Seuraavana vuonna Madison Square Gardenin kehässä Donovan " Partaveitsi " Ruddock löi pulskanpuoleisen Dokesin totaalisesti unten maille neljännessä erässä.

Dokes sai vielä mahdollisuuden omaan Last Hurrah - tyyliseen otteluun iskettyään marraskuusta 1991 lokakuuhun 1992 yhdeksän peräkkäistä voittoa hyvinkin sekalaisesta seurakunnasta, jonka nimekkäimmät vastustajat olivat ehkäpä journeyman-tasoa olleet Jesse Ferguson ja Kuuban isokokoinen veteraani Jose Ribalta.
Tuo viimeinen hetki " huipulla " kirkkaiden valojen loisteessa koitti siis 6.2.1993 New Yorkin kuuluisassa Madison Square Gardenissa, kun vastaan tuli tuore WBA ja IBF-liittojen mestari Riddick " suuri isukki " Bowe. Dokesin valintaa haastajaksi kritisoitiin molemmin puolin Atlanttia ja arvostelijat saivat sanoa olleensa oikeassa, sillä nuoren mestarin antama yksipuolinen selkäsauna päättyikin jo ajassa 2:19 kun kehätuomari Joe Santarpia katsoi tarpeelliseksi viheltää siinä kohtaa peli poikki.

Dokesin ura kesti vielä muutaman vuoden tuonkin jälkeen ja väitetysti myös Tony " Viikinki " Halme olisi hänet kesällä 1995 laittanut sparriottelussa pötkölleen. Halmeen kirjasta Jumala armahtaa - minä en, löytyy tästä episodista varsin värikäs raportti valokuvan kera, jossa herrat poseeraavat harjoitusottelun jälkitunnelmissa. Dokesin ilme on siinä otoksessa tosiaan hieman tokkuraisen oloinen :D

Dynamiitti Dokesin uran ja elämän viimeisiä vuosia varjostivat seikkailut valkoisen vauhtipulverin kanssa sekä toistuneet ongelmat lain kanssa, joutuen välillä katselemaan ulos kaltereilla koristellusta ikkunasta. Dokesille tuli lopulta vain 54 -vuotta ajasta aikaa, kun hän poistui keskuudestamme maksasyövän uuvuttamana elokuussa 2012.

- Vonkale -





ARTIKKELIT
Ammattinyrkkeily.net