HUIKEITA & HAAVOITTUVIA HETKIÄ HELENIUS-KLAANIN SEURASSA
Promoottori Pekka Mäki ajaa 500-sarjan bemaria autobahnilla tuhatta ja
sataa. Nopeusmittari näyttää vieressä istuvalle
freelance-toimittajalle välistä yli 200 km/tunnissa.
Ei pelota, onhan auto kuin lentokoneen ohjaamo.
Kohteena 2.4.2011 iskettävä raskaansarjan WBO ja WBA Intercontinental titteliottelu Robert Heleniuksen ja ex-maailmanmestari Samuel Peterin välillä.
Ehditään punnitukseen bielefeldiläiseen autotaloon hyvissä ajoin.
Robbe näyttää levolliselta. Haastaja Peter hieman turvonneelta.
Vaa àn kieli näyttää nigerialaiselle peräti 117.9 kiloa. Robbelle 108,5.
Ja
sitten tuijotetaan.
Robbe ylhäältä kahden metrin korkeudelta alas. Ja
Sam yläilmoihin.
- Tuijota loppuun asti, huutaa Mäki...
... ja freelancerin ajatusmaailma ajautuu takautumiin.
Robbella on ikää vasta 27 vuotta mutta kokemus nuoratusta neliöstä kuin pitkän matkan bussilla. Olen istunut siinä bussissa kymmenen vuoden ajan, aina silloin tällöin eri tapahtumaketjujen yhteydessä.
Huikeita & haavoittuvia hetkiä
Kuulin Robbesta ensi kerran syksyllä 2000. Jusa Saurama vihjaili Porvoon lupaavasta 16-vuotiaasta isosta pojasta, josta vielä tulisi
jotakin.
Talvella 2001 kirjoitin 17-vuotiaasta tulokkaasta, joka
Lahdessa TUL:n mestaruuskilpailuissa tyrmäsi ison ja karvaisen miehen nimeltä Jaakko Lunden.
- Pelotti niin pirusti mennä isoja äijiä vastaan, mutta nyrkkiä nekin totteli, kertoi Robbe.
Keväällä samana vuonna järjestin amatööri-illan kirkkonummelaisen ravintolan terassilla Joni Turusen ja Amin Asikaisen hioessa kuntoaan kohti Belfatsin MM-kisoja.
Pyysin Robbea ottelemaan Aldo Collianderia
vastaan. Poika ei sairasteltuaan ottanut matsia, mutta jo seuraavana talvena voitti Collianderin Hartwall Areenalla Kings tallin ammattilaisillan amatööriosiossa.
- Ammattilaispuolella ei tapahdu mitään mullistavaa, ennen kuin Porvoon iso poika riisuu paitansa.
Kun se sparraa Tony Halmeen kanssa, ei
läski osu kertaakaan, totesi promoottori Tom Sjöberg.
Sjöberg risti Robben Rocky-Roopeksi mutta nimi ei istunut pojan
nyrkkeilytyyliin.
Robert on luonnollisesti suomenruotsalaisia juuria
kunnioittaen Robbe. Tai miehen promootion Sauerland Eventin
raskaansarjan toivo, ”the Nordic Nightmare”
Syksyllä 2002 Robbe löi Tapiola Gardenin illassa ylivoimaisesti pistein Ruotsin vaarallisen vasurin Tobias Asklöfin mutta päivää myöhemmin tuli takkiin 83-kiloiselta Said El Tahanilta, joka
korotetuilla päivärahoilla uskalsi otella itseään päätä pidempää
porvoolaista vastaan tämän kotikehässä.
Vasuri Tahanin nopeus ja ottelutyyli olivat myrkkyä Robbelle, jonka painavat lyönnit eivät
löytäneet määränpäätä ruotsalais-arabin liikkuvasta kehosta.
Elettiin
" Ollin oppivuosia". Pääasiassa tuli voittoja, mutta haavoittuvuudesta
tuli terve muistutus aina silloin tällöin.
Jossain vaiheessa Robbe ajautui hetkeksi viihteen puolelle. Ja tulokset puhuivat puolestaan. Huonosta itsekurista tuli aina loppulasku lupaavalle tulokkaalle.
Mutta Robbe ryhdistäytyi ja keskittyi treenaamiseen. Nyrkkeilyliiton valmennusryhmä ei uskonut
Robben kykyihin valittaessa EM-edustusjoukkuetta Bulgariassa pidettyihin kisoihin 2006.
Onneksi päävalmentaja Erwin Kade uskoi ja henkilökohtaisia sponsoreitakin löytyi.
Tuliaisina EM-hopeamitali ja sopimusmahdollisuus suuren saksalaisen promootion Sauerland Eventin
kanssa.
Ammattilaisuus kiinnosti.
Ensin oteltiin kuitenkin
koulutusmielessä Bundesliigassa. Ja kun loukkaantumistenkin häiritessä ei Olympiakarsinnoista irronnut edustuspaikkaa Pekingiin, oli
ammattiura aukeamassa Berliinissä.
- Muutin avovaimoni Sandran kanssa Berliiniin tyttäreni Chillien ollessa vain 10-päivän ikäinen. Olin täysin kypsynyt Suomen Nyrkkeilyliiton pamppuihin. Tauno Salmisen lupaamaa stipendiä EM-hopeamitskusta ei koskaan tullut. Ja isäni tappeli verissä päin
jostain luvatusta valmennusrahasta toiminnanjohtaja Matti Hietasen kanssa.
Penninlatia ei tippunut.
Onneksi oli henkilökohtaisia
sponsoreita.
“Thats it I quit”
Eikä ole ikävä sitä kuppikuntaista ja
kateellista sähläystä kohtaan, jota amatöörinyrkkeily pahimmillaan edustaa.
Oli mulla tosin siellä hienotkin hetkeni, totesi Robbe.
Ulli Wegnerin valmennuksessa Robbe kehittyi puolessatoista vuodessa
kypsäksi kohtaamaan jo nimimiehiä.
Marraskuussa 2009 Nurnbergissä iski Robbe hyvälistaisen Taras Bydenkon keskeytyskuntoon kolmessa erässä.
Ottelulääkäri ei laskenut verta vuotavaa Bydenkoa enää neljänteen erään.
Tammikuussa 2010 Neubrandenburgissa tyrmäsi suomalainen
ensimmäisenä miehenä ex-maailmanmestari Lamon Brewsterin ottelun kahdeksannessa erässä. Selkäsauna lopetti Brewsterin uran.
Maaliskuussa tuli puhdas työvoitto pistein kovalyöntisestä Gbenga
Oloukunista kahdeksaneräisessä ottelussa. Robbe voitti neljä erää helposti mutta mursi oikean kätensä neljännen erän lopussa.
Oloukun voitti viidennen ja kuudennen erän mutta Robbe taisteli seitsemännen
tasoihin ja voitti viimeisen erän.
Mielestäni Robben paras matsi, koska joutui taistelemaan vihlovaa tuskaa vastaan oikea käsi lyöntikelvottomana. Asennetta ja luonnetta löytyi silloin kuin sitä
tarvittiin.
Käsi paketoitiin ja leikattiin ja jo elokuussa pyörtyi Gregory Tony EU-titteliottelussa Erfurtissa kuudennessa erässä.
Ensimmäinen vyö vietiin himaan.
Marraskuun Super Six-illassa osoitti Robbe
potentiaalinsa 7000 katsojan edessä Hartwall Areenalla kehittyä kotimaiseksi kassamagneetiksi Asikaisen nyt jo siirryttyä eläkkeelle.
Yleisön kannustus oli siksi vahvaa Heleniuksen tyrmätessä tylysti sisukkaasti vastaan pyristelleen Ruotsin värillisen knock-out artistin Attila Levinin jo ottelun toisessa erässä.