Julkaistu
09.03.2011

Samuli Leppiaho:
Pituus:177 cm

Ottelupaino n.66-69
Kätisyys: oikea
Kotipaikkakunta: Oulu
Ammattilaisena vuosina 2004-2007


Amatööriura: 145 ottelua, 104 voittoa.
10 Suomen mestaruutta poika- ja juniori-ikäluokissa vuosina 1990-1999 Suomen mestaruudet vuosina 1999 ja 2000.
EM-kisojen 9. vuonna 2000,
Tammer-turnaus pronssi 1999.
Copenhagen Box Open-turnauksen pronssi 2000.
Useita maaotteluedustuksia.


Otteli yhdeksän päivän varoitusajalla välisarjan EBU mestariksi myöhemmin noussutta Matthew Hattonia 31-3-1 vastaan.
Hatton otteli 3/2011 myös maailman mestaruudesta ja silloin hänen listansa oli lukemissa:
41(KO 16)-4-2

Samuli hävisi ottelun RTD 6 tuomiolla silmän turvottua umpeen, ottelu oli suunniteltu 8 -erän mittaiseksi.
Ottelupaikkana oli:
National Stadium, Dublin, Ireland
Samulia valmensi uran loppupuolella Markku Rautio.
Markun ja Samulin yhteistyö tuotti selkeää nyrkkeilyllistä kehitystä, molemmilla miehillä oli sama käsitys ammattinyrkkeilystä ja metodeista, joita eteenpäin vievässä valmennuksessa olisi käytettävä.
Samulin uran viimeisin ottelu käytiin vuonna 2007.
Lapsesta asti nyrkkeillyt Samuli menestyi hyvin amatöörikehissä, mutta ammattilaisena parhaat suoritukset jäivät ehkä tekemättä, ainakin toistaiseksi.
Samuli otteli vuosina 2004-2007 viisitoista ottelua.
Uran kohokohdaksi jäi Hattonin kohtaaminen, joka oli kunniakas taistelu vaikkei se voittoon riittänytkään.
Alla valmentaja Markku Raution upea matkakertomus Dublinin reissusta ja sokerina pohjalla ottelu:
Hatton vs Leppiaho.

Ottelu on ikävä kyllä mykkäfilmiä, eli äänet kadotin aikoinaan tätä nauhoittaessa


Hatton vs Leppiaho, alusta loppuun
Syksyllä 2007 Samuli Leppiaho oli elämänsä kunnossa. Keväällä muutto Rovaniemeltä Helsinkiin sekä uusi harjoitusympäristö toivat uutta intoa harjoitteluun. Kesän harjoittelu oli hoidettu hyvin peruskestävyyden, tekniikan ja lihaskunnon osalta. Pitkiä hidastempoisia peruskestävyysharjoitteita juosten, hitaalla tempolla tehtyjä 10 - 15 erän pistekäsineharjoituksia ja lihaskuntopiirejä pidettiin Leppävaaran urheilupuistossa lähes päivittäin. Takana oli myös elokuussa pitkänä peruskestävyysharjoitteena juostu Helsinki City Marathon noin neljään tuntiin. Aiemmin Samulia vaivannut harjoitusvastustajien puute ei sekään enää haitannut. Juho Tolppola ja Samuli ottivat sparria keskenään 2-3 kertaa viikossa.

Lokakuussa 2007 Samulille tarjoutui tilaisuus otella Irlannissa Dublinin National Stadiumilla Brian Peters Promotionsin illassa englantilaista maailman mestari Ricky Hattonin veljeä Matthew Hattonia vastaan, josta muuten tuli myöhemmin välisarjan Euroopan mestari. Ottelutarjous saatiin vajaat 2 viikkoa ennen iltaa, joten valmistautumisaikaa ei liiemmin ollut. Samulia vaivasi myös syyskuun lopulla Tukholmassa Isam Khalia vastaan käydyssä ottelussa loukkaantunut silmäkulma. Edellä mainituista seikoista huolimatta Samuli hyväksyi ottelutarjouksen, sillä olihan hän hyvässä kunnossa ja halu otella oli valtava.

Lähdimme Samulin kanssa ottelumatkalle kahdestaan perjantaina 19. lokakuuta aikaisin aamulla. Lensimme Dubliniin Frankfurtin kautta ja punnitus sekä lääkärin tarkastus oli miltei heti kun saavuimme perille. Järjestelyt Brian Peters Promotionsin puolesta olivat hyvät. Järjestäjä toi automaattisesti meille kirjekuoret, joissa oli molemmille reilu päiväraha. Hotelli johon majoituimme, oli korkeatasoinen. Lisäksi järjestäjät olivat erittäin ystävällisiä. Meillä molemmilla oli tunne, että olimme arvostettuja vieraita Suomesta.

Punnitus ja lääkärin tarkastus sujuivat hyvin. Tunnollisen harjoittelun tuloksena painon kanssa ei liiemmin ollut ongelmia. Punnituksen jälkeen lähdimme tutustumaan Dublinin kaupunkiin bussilla. Siellä me kaksi pohjoisen kasvattia menimme irlantilaisten joukossa kuten paikallisetkin. Ja totesimme myös, että onneksi on tullut käytyä koulujakin sillä paikallisen kielen kanssa ei tullut ongelmia.

Ottelupäivänä lauantaina 20. lokakuuta 2007 Dublinin National Stadium oli tupaten täynnä. Pääottelussa oli irlantilainen John Duddy. Tunnelma oli katossa, irlantilaiset katsojat joivat olutta ja lauloivat. Tässä suhteessa ilta oli ikimuistoinen.

Valmistauduimme otteluun Samulin kanssa pukuhuoneessa kahdestaan. Sidoimme käsisiteet ja laitoimme hanskat käteen. Sovittiin, että periksi ei anneta ja lyödään Hattonin poika kanveesille. Ottelu oli suunniteltu kahdeksan erän mittaiseksi. Menimme kehään valtavan huutomyrskyn ja ”white man from Finland”-huutojen saattelemana. Samuli nousi ensin kehään. Odotimme rauhassa Matthew Hattonin saapumista vastakkaiseen kulmaan. Hän nousi kehään avustaja olleen kuuluisamman veljen Ricky Hattonin kanssa. Samuli ja Hatton kättelivät. Ottelu alkoi.

Ottelu alkoi Samulilla hyvin. Toisen erän Samuli voitti aivan varmasti. Tein erien jälkeen huomion, että erätauolla Samuli ei ollut juurikaan rasittunut ja palautui minuutin aikana hyvin. Tiesin, että mies on kunnossa ja ottelun edetessä on mahdollisuus kiristää koko ajan tahtia. Ajattelinkin, että erä erältä lisätään vauhtia ja aletaan lyömään vartaloon. Vartalolyönnit ovat Samulilla olleet aina hyvät ja niitä oli kesän mittaan harjoiteltu paljon, joten niillä olisi kyllä saatu vastustaja puutumaan. Jo ottelun hyvinkin alkuvaiheessa huomasin, että jo ennen ottelua vaivannut silmäkulmavamma alkoi vaivata uudelleen. Hattonin vasen suora oli käynyt sen verran oikeaan silmäkulmaan, että se alkoi paisua. Neljännen erän jälkeen Samuli kertoi minulle, että ”mie en oikeen ennää nää oikialla silimällä mittään”. Vastasin vain, että älä valita vaan lyö Hattonilta molemmat silmät umpeen seuraavassa erässä. Kuudennessa erässä katsoin kulmassa, että yksisilmäisenä ei oikein voi otella. Kun Samuli tuli kulmaan kysyin häneltä, että pystyykö hän jatkamaan? Samuli sanoi, että pystyy. Kysyin, että näkeekö hän silmällä mitään? Samuli vastasi, että ei näe kuin toisella silmällä. Silloin päätin, että nyt homma käy liian vaaralliseksi ja vinkkasin kehätuomarille, että tulisiko hän käymään kulmassamme. Kerroin tuomarille, että silmä on muurautunut umpeen ja pyysin häntä keskeyttämään ottelun. Tämä ottelu on jäänyt toistaiseksi Samulin viimeiseksi esiintymiseksi ammattilaiskehässä.

Ottelun jälkeen vietimme iltaa hotellin pubissa. Samuli otti muutaman oluen ja itse pysyin raittiina. Seurustelimme Hattonin veljesten kanssa ja pyysivätkin meitä heidän salillensa harjoittelemaan. Keskustelimme myös pitkän tovin legendaarisen valmentajan Don Turnerin kanssa ja kyselimme millaisia harjoitusmetodeja jenkeissä käytetään. Saimme hyviä vinkkejä ja varmasti opimme paljon uutta. Myös USA:aan meidät toivotettiin tervetulleeksi. Itseäni ilahdutti eritoten se, että sekä Hattonit, Don Turner ja muut paikalla olleet pitivät Samulin tyyliä hyvänä. Moni sanoi minulle, että onpa teknillinen nyrkkeilijä ja esimerkillinen taistelija.

Jälkikäteen olen miettinyt, että kyllä Samulissa on asennetta. Jopa yksisilmäisenä hän olisi vielä jatkanut ottelua, eli henkistä kanttia kyllä löytyy. Urheilijana Samuli oli tunnollinen ja myös kriittinen. Hän osasi kyseenalaistaa montaa asiaa, joka osoittaa omaa ajattelukykyä ja jatkuvaa oppimiskykyä. Fyysisiltä ominaisuuksiltaan Samuli oli moneen muuhun suomalaiseen saman sarjan urheilijaan verrattuna hyvinkin raamikas ja hyvän lihaskoordinaation sekä voimaominaisuuksien omistaja. Lyöntivoima pistekäsineisiin sarjaansa nähden oli kova. Vartalolyönnit olivat erittäin hyviä. Selkeinä kehityskohteina oli lyöntitarkkuuden puute, joka sekin parani kesän mittaan pistekäsineharjoitteiden avulla paljon. Ottelutilanteissa Samulia vaivasi niin sanottu aloitteiden otto. Oltiin ottelutilanteessa, mutta ei lyöty. Tähän pyrittiin saamaan parannusta sparriharjoittelussa. Valmentaja itseäni häiritsi ottelutarjousten ja ottelumahdollisuuksien puute, vaikka nyrkkeilijänä hän olisi ollut erittäin kehityskelpoinen ja urheilijana esimerkillinen.

Vierailen yhä edelleen Samulin perheen luona heidän nykyisessä kotikaupungissa Oulussa ja jokaisen vierailun aikana olen havainnut, että mies on fyysisesti edelleen ottelukunnossa. On ilo nähdä kuinka hän nauttii elämästä kauniin vaimonsa Jonnan kanssa sekä hoitaa alle vuoden ikäistä ihanaa tytärtään Fannia. Urheilu kun näyttää hänelle olevan elämäntapa. Viimeksi kun kävin heillä, niin Samuli lähti työntämään lastenvaunuja juosten 10 kg painoliivit päällä. Asenne on edelleen kohdallaan.

Minulle oli ilo valmentaa Samulia. Opin itsekin häneltä paljon nyrkkeilystä ja varsinkin fyysisestä valmennuksesta. Tulin hänen kanssaan erittäin hyvin toimeen kuten tulen edelleenkin. Uskon ja toivon, että ystävyytemme on ikuista.

Espoossa 8.3.2011 Markku Rautio

John Duddy, Don Turner ja Matthew Macklin