Ranking:
WBC
WBA
IBF
WBO
IBO
EBU
FightNews
The Ring
Julkaistu
07.06.2009
Veli-Matti välimäki syntyi 25.6.1963 Tampereella. Urheilullinen lapsukainen aloitteli jääkiekon viiden vanhana Tampereen Tapparassa. Fudis tuli lätkän lisäksi noin 7 -vuotiaana, seura oli Tampereen kisatoverit. Urheilu seurat toimivat eri liittojen alaisuudessa, mutta Vellun isän mielestä asia oli alusta asti niin ettei urheilua tule sekoittaa politiikkaan.

12 -vuotiaana Vellu perheineen muutti Tampereelta Helsinkiin, vuosi oli tuolloin 1975.
Fudis ja lätkä pysyivät muutosta huolimatta mukana harrastuksissa, seurat vaihtuivat Helsingin Ponnistukseen ja Jääkissoihin.

Nyrkkeilyn pariin Vellu hakeutui aika erikoisien käänteiden jälkeen, jotka alkoivat kouluaikojen tappelu nujakoista.
Tappelut johtivat lopulta siihen että pari nyrkkeilyä harrastanutta kaverusta, Hannu ja Artsi, päättivät antaa Vellulle opetuksen porukalla. Selkäsaunan jälkeen Vellu ajatteli antaa isommille pojille takaisin, ennemmin tai myöhemmin hakeutuen ”kahinoista motivoituneena;)” itsepuolustus lajien pariin.
Alkuun mukana oli karatea ja Judoa, josta Vellu siirtyi nyrkkeilyyn. Judo ja Karate eivät tuntuneet alkuunkaan oikeilta lajeilta.

Itse nyrkkeilyyn Vellu tutustui, kun hänen kaverinsa Markus Joutjärvi pyysi Vellua käväisemään VN:n salilla, Markus piti lajia erittäin hyvänä ja tehokkaana urheilumuotona.
Laji vei heti Vellun mukanaan, ironista kyllä, myös Vellun kanssa tapelleet nuorukaiset Hannu Varis ja Arto Oksanen treenasivat samalla salilla.
Alkukankeuden jälkeen aikaisemmin keskenään tapelleista nuorista miehistä tuli yhteisen harrastuksen myötä nopeasti kavereita ja hetken kuluttua parhaita ystävyksiä. Pojat opettivat salilla toinen toisiaan, Vellu pääsi hyvään oppiin, sillä pojille oli vuosien saatossa karttunut tietoa siitä miten poikien kisoista otetaan kirkkain mitali.

kuukauden harjoittelun jälkeen Vellu otti ekan kisamatsinsa ruskiksen skaboissa Kerchin Jussin suosituksesta.
Vellulle oli tarkoitus saada nopeasti pari ottelua alle, jotta mies saadaan mukaan nuorten SM -kisoihin. Ikää Vellulla oli tuolloin 15 -vuotta.

Amatööri ura alkoi kahdella tappiolla Helsingin Tarmon Pasi Jauhiaiselle, kahdesti samalle miehelle. Parilla matsilla Vellu kuitenkin pääsi A-poikien SM -kisoihin jossa hän saavutti 3 kk harjoittelun jälkeen hopeamitalin, sarja oli -46 kg.
Myös Vellun treenikaverit menestyivät näissä kisoissa, mutta lopulta kaveruksista vain Vellu jaksoi jatkaa nyrkkeilyä ja uskoa tulevaisuuteen menestyvänä nyrkkeilijänä, tämän ajatuksen eteen oli harjoiteltava hyvin ja määrällisesti paljon, vain kova työ voisi tuoda Vellulle menestystä ja hän tiesi jo nuorena ettei oikotietä menestykseen ole olemassa.

Tästä ura jatkui, mukaan mahtui muutama voitto, mutta useimmiten tuli tappiota, aloitus ei ollut Vellulle helppo ja valmentaja Berglöfkin totesi että nyt olisi parempi jatkaa vain jalkapalloa.
Jääkiekko sai tässä vaiheessa jäädä pois harrastetoiminnasta, mutta jalkapallo pysyi mukana vielä hyvinkin pitkään.
Vellu jatkoi sitkeästi harjoittelua nyrkkeilysalilla ja tulostakin alkoi syntyä, nuorten SM -kultaa Vellu saavutti vuonna 1981 valkeakoskella, sarja oli -48 kg.

SM -kulta toi mukanaan nuorten maajoukkue paikan ja Vellu pääsi edustamaan myös miesten kisoissa, alkuun varamiehenä, myöhemmin vakiokalustona.

Vellu edusti amatöörinä 5 vuotta Viipurin Nyrkkeilijöitä, vuoden Tapanilan erää ja vuoteen 1987 asti Tampereen voimailuseuraa, eli TVS:ää.

Amatöörinä Vellu saavutti SNL mestaruuden 5-6 kertaa voittaen aina kun osallistui, miesten SM -kisoista tuloksena oli 3 hopeaa ja yksi kulta. Tammeriin Vellu osallistui kuudesti, tuloksena kaksi hopeaa ja kaksi pronssia. Kööpenhaminan Box-Cupin Vellu myös voitti ja se on aika harvinaista herkkua Suomalaisiskijöiltä, hänet palkittiin myös parhaana ulkomaalaisena iskijänä.
Pohjoismaiden mestaruuden Vellu saavutti vuonna 1984.
PM -kisoihin pääsy oli varsin ongelmallinen, Vellu hävisi SM -kisoissa 3-2 tuomiolla Jari Haltulle vaikka iskikin Haltun kolmasti luvulle ottelussa.(TUL vs SVUL)Svul tarjosi Vellulle kuitenkin mahdollisuutta osallistui PM -kisoihin, mutta liitto maksaisi vain puolet kuluista. Vellun manageri-isä Matti sai hoidettua pojalleen Iltalehden sponsori-sopimuksen, jonka turvin Vellu kisoihin lopulta pääsi.
Nyrkkeilyliiton juhlaturnauksesta kaapissa on myös kultainen mitali.
GP -turnauksessa Vellu saavutti kerran kultaa ja kaksi hopeaa, osallistuen turnaukseen viidesti.

Vellu olisi sovittuja näyttöpaikkoja (turnaus sijoitukset) silmälläpitäen kuulunut myös 1984 Olympiajoukkueeseen, mutta paikka meni lopulta Joni Nymanille joka toikin upeasti mitalin kisoista.
Vellu iski myös vuoden 1985 EM -kisoissa Budapestissä mikä olikin Suomalaisten juhlaa, paitsi Vellun osalta.
Vellu sai ekalla kierroksella vastaansa Neuvostoliiton - ja maailman sen aikaisen ykkösmiehen joka otti hänestä selkeän voiton ja kisat loppuivat siihen.

Amatööriaikoina yleisessä sarjassa Vellu otteli sarjoissa 48-, 51-, ja 54 -kiloa ja näissä sarjoissa Vellu edusti myös maaotteluissa.
Amatöörinä Vellu iski useasti myös ulkomailla otellen Pohjoismaissa, Engalannissa, Usa:ssa,Unkarissa, Puolassa, Bulgariassa ja Tsekeissä, joten myös matkakokemusta kertyi mukavasti nyrkkeilyn myötä.
Parhaina kokemuksinaan ja muistoina amatööriajoilta jäi GB:n finaalin voitto Bulgarian Hristo Bonevista, jolle Vellu oli hävinnyt kehätuomarin keskeytyksellä puolta vuotta aiemmin Tammerin semifinaalissa.
Toinenkin muisto liittyy Tammeriin, Vellu takoi voiton Usa:n Johnny Tapiasta, Joka myöhemmin nousi ammattilaisten moninkertaiseksi maailman mestariksi.
Ottelu oli kova ja Vellu vei sen lopulta 3-2 pistein.
Amatööri Vellun ura jäi lukemiin 70-46 (23 hajaääni tappiota),116 ottelua.

Amatööriura päättyi lopullisesti vuonna 1987, Vellun tavoite oli päästä mukaan 1988 Olympialaisiin, mutta sukset menivät niin pahasti ristiin nyrkkeilyliiton kanssa, että Vellu katsoi paremmaksi lyödä kintaat naulaan.

Ammattilaiseksi:
Viiden vuoden epäsäännöllisen harjoittelun ja oleilun jälkeen vuonna 1992 Vellu siirtyi ammattikehiin, ensi ottelu oli heti kättelyssä kuusieräinen ja vastaan asettui Petteri Rissanen, joka oli amatöörinä rankattu korkealle maailmanlistoilla ja ammattilaisena lista oli lukemissa 4-0.
Vellu kärsi kovan ottelun päätteeksi 2-1 pistetappion.
Tämän jälkeen Vellu harjoitteli säännöllisesti kaksi vuotta HUS:in salilla Helsingissä ja sai uusintaottelun Rissasta vastaan, ottelu oli epävirallinen ammattilaisottelu, mutta tästäkin tuli tappio 3-0, ottelu oli jälleen kova ja tasainen Vellun hallitessa loppuerien tapahtumia.
Tämän jälkeen suunnitelmissa oli siirtyä Saksaan ottelemaan, Vellu oli tuolloin 31 -vuotias. Salikin katsottiin Saksassa valmiiksi, mutta homma jäi lopulta suunnittelu asteelle.
Vellua valmensi ammattilaisena hänen hyvä ystävänsä Henkka Kujanpää.

Nyrkkeilyn jäätyä sivummalle Vellu siirtyi vakituisesti vahtimestarin ammattiin. Nyrkkeilytausta ei suoranaisesti tukenut ammatinvalintaa, joten Vellu siirtyi Ju-Jutsun pariin. Oppia Vellu haki Risto "kuuno" Vänttärin salilta Tikkurilasta. Vastapainoksi Vellu jakoi salilla oppia nyrkkeily tekniikoista saaden itse oppia Ju-Jutsun saloihin.
Mutta, mutta.. kuten on totuttu, jos nyrkkeily vie kerran mukanaan niin ero lajista on vaikeaa..
Joten vuonna 2005 veri veti vielä kerran kilpakehään, Jukka Järvinen ehdotti ottelemista kerran vielä "vanhojen" nyrkkeily kavereiden kanssa ja illan nimeksihän tuli kaikkien muistama "Grande Finale"
Illassa iskivät Vellun lisäksi Joni Nyman, Jan Nyholm, Jukka Järvinen, Amin Asikainen ja Juho Tolppola. Yleisöä täynnä ollut nostalginen tapahtuma iskettiin 4.4.2005 Helsingin kisahallissa.
Vellu valmistautui otteluun tosissaan nelisen kuukautta tiputtaen painoa 13.5 kiloa, kilon viikossa. vastaan saapui Tsekkien Ladislav Ocetek.
Pari ekaa erää sujuivat Vellulta hyvin vanhasta muistista, edellisestä ottelusta oli toki aikaa 11 -vuotta. Kolmannessa Tsekki osui kertaalleen pahemmin ja ottelu päättyi erässä kolme kehätuomarin ratkaisuun tuomiolla TKO 3.
Vellun oma mielipide on lopulta se, että Ammattinyrkkeilyyn pitäisi siirtyä nuorena ollessaan parhaimmillaan, eikä jäähdyttelemään.

Ottelun jälkeen 41 -vuotias Vellu päätti jättää kilpanyrkkeily nuoremmilleen ja siirtyi Pekka Mäen avuksi Amin Asikaisen valmennus tiimiin.

Päivätyötään Vellu tekee Lassila-Tikanojalla. Nyrkkeily on edelleen ja tulee olemaan aina lähellä sydäntä, eikä mies kadu hetkeäkään valintaansa ryhtyä nyrkkeilijäksi.
Nykynyrkkeilyn nykytilaa Vellu pitää mielenkiintoisena, amatööripuolella Team-London on hyvä ajatus ja tältä porukalta voidaan odottaa myös tuloksia.
Ammattinyrkkeily on Suomessa hienossa tilassa, sen parissa on Suomen parhaat iskijät ja odotan parin vuoden sisällä menestystä myös nuoremmilta ammattilaisilta.

Vellun nyrkkeilyllisiä (kuntopuoli) valmennusoppeja saa halutessaan myös muutkin käyttöönsä, mies on valmentanut mm. HIFK- edustusjoukkuetta, Viikinkien jalkapallojoukkuetta sekä nuorten jääkiekko ja jalkapallo joukkueita niin miesten kuin naisten osalta.

Yhteystiedot:
Veli-Matti "Vellu" Välimäki
vellusboxing@hotmail.com 040-5530302

Lopuksi lue läpi Vellun loistava lehtileikekansio vuosilta 1978-1987,alla olevaa kuvaa klikkaamalla. Täältä löytyy tarkka kuvaus miehen urasta ja samalla katsaus etenkin Suomen nyrkkeilyyn kyseisellä aikakaudella, Vellun ISÄ -Matti on koonnut pojan uran upeasti useaan kansioon, jos poika ei aina voittanutkaan niin Tappara pärjäsi;).

Artikkelit saat luettua isommalle tekstille painamalla gallerian "suurennuslasi" kuvaketta oikealta ylhäältä---> Suurennettu kuva(odota kuvan tarkentumista) kuvaa saat siirreltyä napsauttamalla sitä hiirellä ja vetämällä kuvaa haluttuun kohtaan.




ARTIKKELIT
Ammattinyrkkeily.net