Julkaistu
18.08.2008
Juho Haapoja 5 (3 KO)-2-1, BBU-liiton raskaansarjan mestari


”Hyvät naiset ja herrat, toivottakaa tervetulleeksi illan pääotteluun ”Härmän Häjy” Juho Haapoja!” Näitä sanoja mukaillen on ylihärmäläinen Juho Haapoja kutsuttu nuorattuun neliöön jo useita kertoja viimeisimmän vuoden aikana. Nämä sanat kuullakseen on Haapoja hikoillut jo vuosia niin nyrkkeilysaleilla kuin lenkkipoluillakin.

Amatööriura

Vuoden 1980 lokakuussa syntyneen Juho Haapojan nyrkkeilykiinnostus syttyi noin kymmenvuotiaana, kun poika oli isänsä mukana nyrkkeilykilpailuja katsomassa Seinäjoella. Nyrkkeilyn vauhdikkuus, taktisuus sekä miehisyys saivat Juhon innostumaan lajista siinä määrin, että hän liittyi ensin Alavuden Nyrkkeilijöihin, mitä seurasi seurasiirto Seinäjoen Kehä-Jusseihin sekä sittemmin kotikylän Ylihärmän Junkkarien vastaperustettuun nyrkkeilyjaostoon. Tähän aikaan Haapojan valmentajana toimi isä-Heikin lisäksi Jussi Tamminen.

Vuoden 1996 loppuun mennessä Juho Haapoja oli voittanut joitakin juniorien Suomen mestaruuksia sekä muutamia kansainvälisiä junioriturnauksia, mutta kuitenkaan haaveita suuremmasta menestyksestä ei nuorukaisella ollut, vaan vuonna 1997 Juhon ura ajautui ”telakalle”. Taukoa kestikin kolmisen vuotta, kunnes miehen seuraava mainittava kehäesiintyminen toi mukanaan Puolustusvoimien mestaruuden vuonna 2000. Elämäntilanteen muutokset saivat Juho Haapojan 2000-luvun alkupuolella muuttamaan Etelä-Suomeen, jossa kaverin yllyttämänä nyrkkeilyinnostus heräsi uudelleen ja samalla myös edustuspaita vaihtui kotikylän seurasta maineikkaaseen Viipurin Nyrkkeilijöihin. Edelleenkään nyrkkeily ei näytellyt suurta roolia Haapojan elämässä, vaan harjoittelu oli väkinäistä puolivaloilla vääntämistä, mikä puolestaan heijastui heikkoon menestykseen aikuisten sarjassa. Vuoden 2003 SM-kisat järjestettiin Tampereella; niissä Juho Haapoja saavutti sarjan 91kg eli raskaansarjan pronssimitalin, ensimmäisen yleisen sarjan SM-mitalinsa, mutta samalla miehen päätös oli kypsynyt, että kyseinen mitali jäisi samalla viimeiseksi.

Ammattilaiseksi

Vuoden 2005 lopulla oululaisen Steel Ring Promotions –tallin managerina toimiva Markku Pirinen tutki mahdollisuuksia signeerata potentiaalisia raskaansarjan iskijöitä tallinsa tulevaisuuden keulahahmoksi. Katseet kiinnittyivät Pohjanmaan suuntaan ja amatööriuransa jo lopullisesti haudanneeseen Juho Haapojaan. Tauon jälkeen nyrkkeily ei enää ollut ylihärmäläisen mielessä kirosana, vaan kipinä ammattilaisstatuksen kokeilemiseen löytyi varsin pienellä suostuttelulla. Miehet allekirjoittivat viiden vuoden managerisopimuksen, vaikkakin Haapojan luotto omaan tekemiseen olikin alhainen ja tarkoituksena oli ottaa vain pari ottelua myöhemmin muisteltavaksi.

Steel Ring Promotions oli järjestämässä historiansa ensimmäistä titteliottelua historiansa kymmenennessä illassaan, Tornion ravintola Umpitunnelissa huhtikuussa 2006 Allan Grönforsin ja Daniel Peretin välille. Selkävammaan vedoten Grönfors kuitenkin perääntyi ottelusta ja jätti manageri Pirisen pulaan, sillä talli ei halunnut tarjota yleisölle pelkästään yhden ammattilaisottelun värittämää iltaa. Vailla vakituista valmentajaa, parin Ouluun suuntautuneen sparrireissun turvin Juho Haapoja ajatteli olevansa valmis ammattilaisdebyyttiinsä, mutta Haapojan tavoin erittäin lyhyellä varoitusajalla otteluun tullut liettualainen Remigijus Ziausys kolautti Juhon kuvitelman sirpaleiksi jo ensi erässä käyttämällä Haapojaa kanveesilla. Yhtä erää lukuun ottamatta liettualainen vei koko ottelun nimiinsä ja näin olleen suomalaisen paidaton ura sai tuloksellisesti huonoimman mahdollisen alun.

Monista epäilyistä huolimatta Haapoja päätti nousta kehään vielä uudelleen, tällä kertaa kunnolla valmistautuneena. Markku Pirinen järjesti vaasalaisen Petro Koskimiehen huolehtimaan Haapojan henkilökohtaisesta valmennuksesta niin, että jo syksyllä 2006 Juho Haapoja pääsisi voiton makuun ja vieläpä kotiyleisönsä edessä.

Koskimies kartoitti uuden suojattinsa heikkoudet ja vahvuudet; tekniikassa ja peruskunnossa oli rutkasti töitä tehtävänä kuten myös ottelusilmän palauttamisessa. Toisaalta taas tie ei vaikuttanut toivottomalta, sillä Koskimies näki Haapojassa paljon käyttämätöntä potentiaalia, joka tavoitteellisuudella ja tunnollisella harjoittelulla koituisi myöhemmin vielä monien vastustajien turmaksi.

Voittojen makuun

Paidattoman uran ensimmäisen voiton vuoro tuli siis seuraavassa ottelussa pietarilaisen Pavel Baryshnikovin kustannuksella. Nelieräisen ottelun jälkeen Juho pesi pitkänhuiskean vastustajansa yksimielisesti pisteillä Ylihärmässä kotiyleisön edessä. Kun runsaat kaksi kuukautta myöhemmin venäläinen Sergey Bakin jäi debyytissään Haapojan jyrän alle Vaasassa, oli Juho Haapojalla yllättäen tie auki ensimmäiseen titteliotteluunsa, raskaansarjan Suomen mestaruus –otteluun kokenutta kuopiolaista Jari Markkasta vastaan. 11,5 ammattinyrkkeilyerän kokemuksella Juho Haapoja otti kuitenkin tiukan ja tasaisen mestaruustaiston kaksi vuosikymmentä nyrkkeilleen Markkasen kanssa. Vaikka ottelu oli ollut tasainen ja jännittävä, niin lopputuloksena ratkaisematon yllätti; Haapoja näet voitti kokeneemman vastustajansa lähes kaikkien muiden paitsi Markkasen ja kahden ottelun arvostelleen tuomarin mielestä. Ratkaisematon jätti varsinkin Haapojalle hampaankoloon niin paljon, että mies jätti Markkaselle saman tien haasteen uusintaotteluun. Suunnitelmista ja neuvotteluista huolimatta ei näitä kahta nyrkkeilijää ole kuitenkaan toistamiseen, ainakaan vielä, saatu samaan kehään.

Puoli vuotta SM-ottelun jälkeen Haapoja palasi kehään uudella ryminällä; syyskuun puolivälissä 2007 tappioton Oleg Agafonov ei kestänyt Haapojan kyydissä kuin puolitoista minuuttia ja Vaasaan saapunut härmäläisyleisö järjesti voiton kunniaksi lisänäytöksen pyrkimällä kehään onnittelemaan voittajaa järjestysmiesten estelyistä huolimatta. Puolitoista kuukautta myöhemmin Haapoja esiintyi jälleen kotikylässään Ylihärmässä katkaisten Yuri Lunevin kolmen ottelun voittoputken kolmannen erän TKO-tuomiolla.

Uran toistaiseksi hienoin ja arvokkain voitto tuli ammattilaisuran seitsemännessä ottelussa; Haapojan manageri, Markku Pirinen, järjesti suojattinsa vasta perustetun Itämeren alueen mestaruusliiton Baltic Boxing Unionin raskaansarjan 8-eräiseen tittelikamppailuun venäläistä, Euroopassa laajasti arvostettua Daniel Peretiä vastaan. Viimeisimmässä ottelussaan ennen BBU-mestaruusottelua Peret oli juuri voittanut Englannissa vieraskehässä 7-0 –listalla edenneen Frank Warrenin suojissa nyrkkeilevän Scott Belshawin, joten Haapoja oli kovan paikan edessä noustessaan kehään kokeneen Peretin kanssa. Viihdyttävän ja tiukan taistelun jälkeen Haapoja vei ottelun nimiinsä kotiyleisönsä riemuksi hajaäänituomiolla, joten huhtikuun 5. päivä vuonna 2008 syöpyi Juho Haapojan mieleen päivänä, jolloin hän sai lanteilleen uransa ensimmäisen mestaruusvyön. Venäjä Haapojan voitto Peretistä ja saavutettu mestaruusvyö kasvattivat Haapojan kansainvälistä kiinnostusta ja markkina-arvoa. Jo runsas kuukausi Peret-voiton jälkeen Haapoja sai tarjouksen kohdata Euroopan listalla olevan Denis Bakhtovin tämän kotimaassa 12-eräiseksi suunnitellussa ottelussa, jossa olisi panoksena kahden eri liiton mestaruudet. Vaikka lyhyt väliaika otteluiden välillä ei sallinutkaan suuremmin uusien kikkojen luomista valmentajan kanssa, päätti Haapoja ennakkoluulottomasti tarttua tilaisuuteen, sillä perääntyminen ei kuulu Juho Haapojan arvoihin ja kaiken lisäksi ottelussa olisi rutkasti enemmän voitettavaa kuin hävittävää. Jokainen Venäjällä vieraillut tietää, ettei maassa kaikki etene tavalla, johon me suomalaiset olemme tottuneet. Kun vielä edessä häämöttää 12 erää nyrkkeilyä kokeneen ja tunnetun satakiloisen kotikehäläisen kanssa, ei Pietarin kehästä ollut mitään saatavissa ilmaiseksi. Kuitenkin Juho Haapoja taisteli tuhatpäisen yleisön edessä tähän astisen uransa parhaan ottelun. Vaikka voitto jäikin tällä kertaa haaveeksi, ehti Haapoja pitämään Bakhtovia kahdeksan erän ajan todella ahtaalla, vaikka venäläinen mursikin Haapojan kylkiluun jo ottelun alkupuolella. Kovana taistelijana Haapoja halusi jatkaa ottelua, kunnes venäläisen iskut puuduttivat suomalaisen menon siinä määrin, että kyljestä säteilevä kipu esti jopa omat iskut, joten kamppailu muuttui toivottomaksi ja pelkäksi iskujen vastaanottamiseksi. Kuitenkin kymmenen erää Euroopan listamiehen kanssa vakuutti viimeistään Juhon itsensäkin, että kovalla työnteolla mahdollisuudet ovat vielä paljon nykyistä tasoa ylemmäs!

Uran jatko

Viimeistään Bakhtov-ottelu, jonka legendaarinen The Ring –lehti rankkasi vuoden 2008 touko-kesäkuun ajalta maailman parhaimmaksi ja kovimmaksi raskaansarjan otteluksi, nosti Haapojan tunnetuksi ja varteenotettavaksi raskassarjalaiseksi kotimaassa, mutta samalla kyseinen taistelu nostatti selkeästi myös Juhon kansainvälistä arvostusta ja tunnettavuutta. Ottelun jälkeen manageri Pirinen on saanut reilusti aiempaa enemmän kansainvälisiä ottelutarjouksia, mutta ainakin seuraavat kaksi otteluaan Haapoja aikoo otella kotimaassa; Haapoja nyrkkeilee kuluvan syksyn aikana avoimena olevasta SM-tittelistä kokeneen Sami Elovaaran kanssa P3 Boxingin promotoimassa ammattinyrkkeilytapahtumassa, mutta vielä sitä ennen vuorossa on lämmittelyotteluksi luokiteltava latvialaisnyrkkeilijän kohtaaminen Tampereella elokuun lopulla.

Ottelu Elovaaraa vastaan tulee olemaan pesäpallon maakuntasarjaa Alahärmän Kisassa pelaavalle Haapojalle eräänlainen suunnannäyttäjä miehen ammattinyrkkeilyuran jatkolle. Voitto raamikkaasta ja hyvälistaisesta Elovaarasta nostaisi miehen tulevat tilipussit tasolle, joka mahdollistaisi puoliammattimaisen nyrkkeilyn sekä ylihärmäläisen itsensä kiistattomasti Robert Heleniuksen rinnalle Suomen raskassarjalaisten kärkipariin. Toisaalta taas tappio… sitä Juho Haapoja ei ole edes miettinyt.

Haapojan arkeen kuuluvat perhe-elämä Ylihärmässä vaimon ja kolmen tyttären kanssa, vuorotyö tehtaassa sekä valmentaja Petro Koskimiehen suunnittelemien harjoitusohjelmien tinkimätön noudattaminen. Omatoimisen harjoittelun lisäksi Haapoja matkustaa viikottain Koskimiehen johtamiin yhteisiin lajiharjoituksiin Vaasaan. Koskimies onkin tyytyväinen Haapojan edistymiseen viimeisimmän runsaan kahden vuoden aikana, sillä erityisesti Juhon peruskestävyys ja tekniikka ovat aivan eri tasolla kuin uran avaustappion jälkeen, jolloin Petro Koskimies otti Juhon valmennusvastuun.

Ongelmia Haapojan harjoittelulle aiheuttaa sopivien harjoitusvastustajien puute kotiseudulla. Tämän vuoksi Haapoja ja Koskimies ovatkin erityisesti otteluiden lähestyessä matkustaneet yhdessä eri puolilla Suomea, erityisesti Kankaanpään suuntaan, jossa Veli Kootan johtamissa harjoituksissa on usein sparrikaverina toiminut Janne Katajisto. Tämän lisäksi Haapojalle tärkeitä sparrikavereita ovat olleet Järvenpäässä Jukka Saarinen ja Tampereella Jarno Rosberg.

Idoleinaan Joe Calzaghea, David Hayea ja kaikkia meksikolaistaistelijoita pitävä Juho Haapoja on edelleen ammattinyrkkeilyn raskassarjalaiseksi tuore ja melko kokematon. Kiistattomasti miehen parhaat ottelut ovat vielä edessäpäin. Lyötyään ensin Sami Elovaaran ja hankittuaan siten Suomen mestaruusvyön BBU-vyön jatkoksi, Juho Haapoja haluaa kohdata entistäkin kovempia vastuksia titteliotteluissa myös ulkomailla. Jotta nämä suunnitelmat voisivat toteutua, on Haapojan löydettävä kehätyöhönsä sopiva sekoitus Calzaghen, Hayen ja meksikolaisten soturien parhaimpia ominaisuuksia.

(Kirjoittajalle palaute Ammattinyrkkeily.Net palautteen kautta)




ARTIKKELIT
Ammattinyrkkeily.net