Julkaistu
16.05.2006
Kesäkuun alussa vuonna 1967 Länsi-Berliinissä Tempelhofin alueella syntyneen Sven Ottken lapsuutta sävyttivät sekavat perheolot


Sven "Phantom" Ottke
synt. 3.6.1967

Ylemmän keskisarjan maailmanmestari 1998-2004

34(6)-0-0 yht. 34


Hänen vanhempansa erosivat pojan ollessa 10-vuotias, minkä jälkeen pojan kasvatus jäi hänen isovanhempiensa vastuulle. Ottken koulunkäyntiä siivittivät keskittymisvaikeudet ja lukuisat tappelut, kunnes nuorukainen 14-vuotiaana kavereidensa johdattelemana löysi tiensä nyrkkeilysalille. Kuten niin monen muunkin kohdalla, myös Ottkelle, nyrkkeilyllä oli varsin pelastava vaikutus: koulussa riehuminen jäi, kun yliaktiivinen poika suuntasi ylimääräisen energiansa nyrkkeilyyn. Elämälle löytyi uusi suunta, ja mies opiskeli itselleen suurta tarkkuutta ja huolellisuutta vaativan käsityöläisammatin, joka tosin myöhemmin vuonna 1993 vaihtui amatöörimenestyksen myötä miehen sponsoriksi tulleen Mercedes Benzin teollisuusmyyjän toimeen.

Amatööriura

Sven Ottke aloitti nyrkkeilyuransa 14-vuotiaana Spandauer BC 26 Berlinin väreissä. Kaiken kaikkiaan miehen käymien amatööriotteluiden määrä vaihtelee käytetystä tilastosta riippuen. Kuitenkin kahdessa useimmin mainitussa luvussa Ottken listalle on kirjattu yli 300 ottelua! Toisessa miehen amatööriuran lukemiksi jäi 256-47-5 = 308 ottelua ja toisessa vielä hiukan enemmän, 335 ottelua, joista 286 voittoa.

Kuten ottelulistasta näkee, Ottken amatööriura oli varsin menestyksekäs Euroopassa, erityisesti hänen kotimaassaan Länsi-Saksassa ja myöhemmin yhdistyneessä Saksassa. Suurimmat meriittinsä Ottke iski EM-kisoista vuosina 1991 ja 1996, jolloin molemmilla kerroilla kaulaan ripustettiin sarjan 75kg kultamitali. Lisäksi vuoden 1993 Turkin EM-kisoista mukaan tarttui 81-kiloisten pronssimitali. Kotimaassaan Sven Ottke voitti kaikkiaan 11 kertaa Saksan mestaruuden yhteensä kolmessa eri painoluokassa.

Kaksinkertaiselle Euroopan mestarille olympiakulta oli suuri unelma, jota mies pääsikin yrittämään kolmesti, vuosina 1988, 1992 ja 1996. Lähimpänä onnistuminen oli jo ensimmäisellä kerralla Soulissa, jolloin miehen tie katkesi puolivälierissä, lopulta hopealle asti yltänyttä kanadalaista, Egerton Marcusia vastaan. Muistelmissaan Ottke on todennut, että 1988 voitto oli hänen omissa käsissään, mutta - ihmeellistä kyllä - itsekurin puute vei sen, sillä kun nyrkkeilijän pitäisi tärkeää ottelua edeltävänä iltana olla nukkumassa, Ottke viihtyi kisakaupungin yöelämässä. Kaksissa seuravissa olympialaisissaan Ottke törmäsi molemmilla kerroilla olympiakultaa voittaneen kuubalaisen Ariel Hernandezin nyrkkeihin jo ennen mitaliotteluihin yltämistä. EM-mitalien lisäksi Olympia- ja MM-menestyksen karttama Ottke lisäsi meriittilistaansa muun muassa vuoden 1990 Hyvän tahdon kisojen hopean 75-kiloisten sarjasta häviten finaalissa, jälleen kuubalaiselle, Orentes Solanolle.

Olympiakullan jäätyä kolmesti tavoittamattomiin Ottke päätti riisua paitansa ja siirtyä ammattilaiskehiin vuonna 1997, sillä Sydneyn olympiakehä häämötti vasta kolmen vuoden päässä, ja kuitenkin 29-vuotiaalla nyrkkeilijällä oli halu kokea urallaan vielä jotain uutta, mitä amatöörikehät eivät välttämättä enää hänelle tarjoaisi. Amatööriuransa päättymisen merkiksi Ottke solmi managerisopimuksen saksalaisen suurpromoottori Wilfried Sauerlandin kanssa. Tämä nelivuotinen sopimus, joka takasi Ottkelle vähintään 350 000 DM:n (=1 000 000 markan) vuosittaiset tulot, oli varmasti omiaan nopeuttamaan pitkän ja menestyksekkäänkin amatööriuran tehneen Ottken päätöstä jättää olympiakullan tavoittelu taakseen. Vaikka Sauerland tekikin tietoisen riskin tarjotessaan Ottkelle rahakasta debyyttisopimusta, ei promoottorin myöhemmin tarvinnut katua signeeraustaan, sillä heillä oli selvä visio Ottkea varten: hänestä tehtäisiin kotiyleisön suuri sankari ja tuleva maailmanmestari varsin nopeasti, kuitenkaan unohtamatta saksalaiselta mittatilaustyöltä vaikuttanutta tarkkuutta ja suojelua uraa rakennettaessa.


Ammattilaisura

Ottken solmiman ammattilaissopimuksen myötä myös hänen pitkäaikainen valmentajansa Ulrich (Ulli) Wegner jätti amatöörinyrkkeilyvalmennuksen voidakseen täysillä tukea suojattinsa uutta aluevaltausta. Sven Ottke kävikin ensimmäisen ammattilaisottelunsa syntymäkaupungissaan Berliinissä amerikkalaista journeymania Eric Davisia vastaan 22.3.1997 Ulli Wegner kulmamiehenään. Ottken amatöörikokemuksen huomioiden tämä debyyttiottelu oli ymmärrettävästi suunniteltu 6-eräiseksi, ja kuten niin monta kertaa myöhemminkin, ottelu kesti koko suunnitellun aikansa. Ensimmäisen ammattilaisvuotensa aikana Karlsruhessa asuva Ottke otteli kaikkiaan kahdeksan kertaa. 1. ammattilaisvuoteen sijoittui myös kaksi merkkipylvästä, sillä hän otteli ensimmäisen kerran paidatta kotimaansa ulkopuolella sekä ensimmäisen ammattilaisten titteliottelunsa. Miehen seitsemännen, naapurimaassa Itävallassa käydyn, ammattilaisottelun jälkeen Sven Ottkea ei enää nähty kehässä kotimaansa ulkopuolella, mutta seuraavaksi käyty raskaan keskisarjan Saksan mestaruusottelu ei ollut miehen uran ainoa, vaan päinvastoin se oli ensimmäinen hänen kaikkiaan 24 käymästään eritasoisesta titteliottelusta.

Jo ensimmäisen ammattilaisvuotensa kahdeksassa voitollisessa ottelussa Sven Ottken tyyli oli muotoutunut itseään tarkasti suojelevaksi pistenyrkkeilijäksi, sillä vain yksi näistä otteluista päättyi miehen keskeytysvoittoon. Saksalaisen myöhempää paidatonta uraa tarkastellessa ainoa poikkeuksellinen asia tässä debyyttivuodessa olikin hänen ottelutahtinsa, sillä vuosia 1997 ja 1998 lukuun ottamatta Ottken ottelutahdiksi vakiintui 4 uosittaista ylemmän keskisarjan titteliottelua.

Ensimmäisen maailmanmestaruusvyönsä Ottke voitti lokakuussa 1998 tuomionsa osalta varsin paljon keskustelua herättäneessä ottelussa kokenutta ja arvostettua jenkki-iskijä Charles Breweria vastaan. Tämä ottelu päättyi Ottken hajaäänivoittoon, mutta sen verran närkästystä tämä kiistanalainen tuomio varsinkin Brewerissa herätti, että mies aivan oikeutetusti janosi kostoa uusintaottelun muodossa.

Breweriltä voittamaansa IBF-liiton titteliä Ottke puolusti ensimmäisen kerran helmikuussa 1999 melko tuntematonta italialaista Giovanni Nardielloa vastaan. Varsin tasaisen avauserän jälkeen sattui harvinaisuus, alkuerien tyrmäysvoitto, jota ei Ottken uralla enää tämän jälkeen nähty.

Vuoden 1999 puolivälin jälkeen Sauerlandin promootio alkoi selvästi koventamaan Sven Ottken vastustajien tasoa, ja miehen ottelulistalle kertyikin monien myöhempien vuosien mestarinyrkkeilijöiden päänahkoja. Kovimmalle Ottken onnistuivat pistämään Thomas Tate (9/1999), Glen Johnson (11/1999) sekä jo edellä mainittu Charles Brewer miesten välisessä uusintaottelussa (9/2000). Ottke-Brewer 2:ta voidaan kutsua ammattinyrkkeilytuomarin painajaiseksi;kehässä kaksi kokenutta, varsin tasaväkistä, puolustusvoittoisesti otellutta pistenyrkkeilijää ja kehän ulkopuolella täysi tupa Ottkea kannustavia saksalaisia! Ottelussa oli monia varsin mitäänsanomattomia eriä, jotka olisi voinut tuomita joko tasan tai kumpaan tahansa suuntaan.
Saatuaan monien mielestä jopa aiheetta toisen hajaäänivoittonsa Brewerista Ottke terästi otteitaan; seuraavissa 9 ottelussaan (12/2000-11/2002) lisänimen "Phantom-Mustanaamio" saanut Ottke ei jättänyt jossiteltavaa, vaan otti vakuuttavat voitot jokaisesta vastustajastaan, neljän tittelintavoittelijan jopa joutuessa luovuttamaan taiston ennen viimeistä kongia. Vaikka Ottken vastustajat olivatkin otteluun tullessaan varsin hyvälistaisia, ei saksalaisen kanssa samassa kehässä kuitenkaan tänä aikana nähty mitään maailman terävimmän kärjen kovanyrkkejä, sillä esim. Anthony Mundine otteli joulukuussa 2001 vasta uransa 11.ammattilaisottelun, eikä esimerkiksi 9. erän TKO-tappion Ottkelle elokuussa 2002 kärsinyt Joe Gatti ole koskaan yltänyt veljensä, Arturon, meriitteihin ja taitoihin. Toisaalta taas Ottken puolustukseksi ja kunniaksi on sanottava, että moni hänen lyömistään nimistä on myöhemmin vielä noussut melko suuriinkin kehiin!

Vuosi 2003 oli Sven Ottkelle paidattoman nyrkkeilyuran kiistatta hankalin. Kuten aiempinakin vuosina, Ottke otteli vuoden aikana jälleen tuttuun tapaan neljästi kohdaten joka kerta tarkoin maailman huipun tuntumasta valitun hyvälistaisen ulkomaalaisiskijän. 17 IBF:n MM-ottelun jälkeen Ottke aloitti vuotensa ottelulla, jossa oli Ottken oman vyön lisäksi panoksena amerikkalaisen Byron Mitchellin WBA-liiton mestaruusvyö. Ottelun jälkeen Sven Ottke poistui kehästä kahden mestaruusvyön kera, sillä kansainväliset arvostelutuomarit näkivät hajaäänituomion turvin saksalaisen vastustajaansa paremmaksi. Tosin päinvastoin kuin arvostelutuomarit, monet katsojat niin paikan päällä kuin tv-katsomoissakin kokivat Ottken kärsineen ennemminkin niukan pistetappion.
Yhtä kaikki Ottke oli pitävä voittamiaan MM-vöitä hallussaan vielä runsaan vuoden ajan.

Seuraavaksi asettui edellisessä ottelussaan Andre Thysselle hävinnyt David Starie haastamaan saksalaista kahden liiton maailmanmestaria. Vaikka brittiläinen Starie ei ole edes nimeltään tuttu kaikille nyrkkeilyfaneille, hän kykeni laittamaan Ottken melko tiukille. Vaikkakin aikakirjoihin merkittiinkin Ottkelle voitto kaikilla tuomariäänillä, yleisö näki ottelun, jossa puolustavan mestarin kädet ja jalat eivät liikkuneet vanhaan malliin.

Uransa kolmanneksi viimeisessä ottelussa syyskuussa 2003 Ottke kohtasi kokeneen tanskalaisen Mads Larsenin. Niin Larsen kuin Ottken joulukuinen vastus, britti Robin Reid, laittoivat Ottken vähintään yhtä kovaan pinteeseen kuin Mitchell aiemmin samana vuonna. Ottken maine liukasliikkeisenä tarkkana puolustusnyrkkeilijänä sai näin uran lopun häämöttäessä ikäviä tahroja, jopasiinä määrin, että osa miehen lähimmistä tukijoistakin oli valmis myöntämäänvain kotikehätuomioiden turvanneen tahrattoman ottelulistan säilymisen.

Jo muutamaa vuotta eiemmin Sven Ottke oli perheelleen luvannut lopettaa ammattilaisuransa vuoden 2003 loppuun mennessä, mutta oliko sitten syynä promoottorin suostuttelu vai miehen oma nälkä, mutta lopettaminen sai kuitenkin odottaa muutaman kuukauden, sillä Ottke halusi vielä kerran osoittaa niin itselleen kuin päätään nostaneille epäilijöille, että pian 37 vuotta täyttävä mies olisi kehässä edelleen nuorempiaan nopeampi ja taitavampi. Samalla hän halusi ampua alas varsinkin edellisvuonna ylleen heitetyt puheet kotikehätuomioista.

Maaliskuisesta Magdeburgin illasta vuonna 2004 tuli Ottkelle eräänlainen kunnian ilta, niin selvästi hän dominoi kehässä ruotsalaista, jo ennalta vain vastaantulijaksi arvioitua vastustajaansa. Armand Krajnc oli uransa suurimmassa ottelussa täysin aseeton saksalaisen mestarin kanssa, sillä Sven Ottke teki kehässä sitä, mitä hän parhaiten osasi: Mustanaamiomaisen kevyesti ja nopeasti mies liikkui vastustajansa lyöntien tieltä, lyötyään kuitenkin sitä ennen omat pehmeät, mutta selvät iskut kohteeseensa. 12 otellun erän jälkeen kehätuomari Armando Garcia nosti noin 8000 katsojan edessä Ottken käden viimeistä kertaa kehässä ylös voiton merkiksi.

Ottken lopettamisen myötä Saksan ammattinyrkkeilyllä oli jokseenkin sama tilanne kuin ennen Sven Ottken nousua parrasvaloihin; tällöin Henry Maske ja Axel Schulz olivat jättäneet suuren aukon saksalaisten rahakehäläisten tähtitaivaalle. Ottken siirryttyä "eläkkeelle" Markus Beyer oli ehkä varteenotettavin ehdokas Ottken manttelinperijäksi saksalaisten suosikkina,varsinkin kun hänen ottelutyylissään oli samanlaisia piirteitä.Lisäksi Sauerlandin promootion tuore kyky, nuori armenialaislähtöinen Arthur Abraham tekee tällä hetkellä vakuuttavaa jälkeä vastustajistaan painoluokkaa alempana. Aika näyttää, onko esimerkiksi juuri heistä taustajoukkoineen astumaan Ottken jättämiin saappaisiin yydyttämään saksalaisen nyrkkeily-yleisön menestysnälkää.

Pohdintaa Sven Ottken merkityksestä nyrkkeilylle

Monissa yhteyksissä Sven Ottkea on nyrkkeilijänä kritisoitu rajusti, usein melkeinpä täysin syyttäkin. Jonkun mielestä ehkä tässäkin artikkelissa Ottken tekoja, vastustajia ja saavutuksia on vähätelty suotta. Joskus tulee kuitenkin mieleen kysymys "mikä oikeastaan oli Sven Ottken painoarvo nyrkkeilijänä".Kiistaton tosi asia on, että lopettaessaan Sven Ottke vetäytyi kehästä kahden liiton tunnustamana maailmanmestarina, joka lisäksi lopetti ammattilaisuransa voittamattomana 34 ottelun jälkeen puolustettuaan samalla IBF:n MM-titteliään menestyksekkäästi 21 kertaa. Näitä Ottken meriittejä nyrkkeilyfanit kautta maailman arvostavat vielä vuosikymmenienkin päästä, sillä sen verran harvinaisia tapauksia huipulta, tappiottomina uransa lopettavat mestarit ovat!

Näistä kiistattomista luvuista huolimatta Ottken uran ympärille nivoutuu niin paljon kritiikkiä ja negatiivista vihjailua, ettei niitä voi ohittaa ilman pienintäkään pohdintaa! Jo aiemmin mainitut närää herättäneet kiistanalaiset tuomiot mainitaan yleensä aina, kun nyrkkeilypiireissä käsitellään Sven Ottken paidatonta uraa. Useimmiten samat tahot muistavat ikuisesti myös Ottken taustajoukkojen puheet ja lupaukset ennakkoon todella kovista ja haasteellisista otteluista. Otteluista, joissa Ottkea vastapäätä olisivat asettuneet vuorollaan maailmanlaajuisestikin tunnustetut Walesin Joe Calzaghe,Puolan Dariusz Michalczewski ja muut heidän tasoisensa nyrkkeilijät, mutta näitä otteluita ei koskaan käyty. Tosin muutkuin sisäpiiriläiset tuskin saavat tietää, suunniteltiinko edes tällaisia otteluita koskaan aidosti, sillä Ottken tavoin myös Calzaghea on syytelty - aina Jeff Lacyn kohtaamiseen ja lyömiseen saakka - parhaimpien vastustajien kiertämisestä ja vain kotikulmillaan ottelemisesta.

Fakta kuitenkin on, etä Ottke 34 voittonsa ja saavuttamiensa mestaruuksien ohella teki sen, mistä moni nyrkkeilijä unelmoi, mutta missä vain prosentin murto-osa kehätyöläisistä onnistuu; ottelu- ja sponsoripalkkioillaan Ottke turvasi oman ja perheensä taloudellisen tulevaisuuden. Jäikö ylempi keskisarja mitenkään kaipaamaan liukasliikkeistä, mutta höyhennyrkkistä Ottkea tämän lopettamisen myötä? Kun vielä WBO:n mestaruusvyötä hallinnut Joe Calzaghe Ottken kehistä vetäytymisen aikaan suunnitteli uusien haasteiden etsimistä painoluokkaa ylempää, jäi eri liittojen rankingien kärki varsin sekavaksi (olihan Ottke hallinnut IBF:n vyötä yhtäjaksoisesti lähes kuusi vuotta ja WBA-liitonkin vyötä vuoden ajan) ja eurooppalaisvoittoiseksi,kun Tanskan Mikkel Kessler ja Saksan Markus Beyer saivat omat mahdollisuutensa otella suurimpien liittojen mestaruusvöistä yhdessä muutaman muun ehdokkaan kanssa.

Hyvän kuvan Ottken merkityksestä ylemmälle keskisarjalle antaa myös se, että vasta pari vuotta miehen lopettamisen jälkeen käytiin seuraava pääliittojen mestaruusvöiden yhdistämiskamppailu sarjanvaihtosuunnitelmansa hylänneen Calzaghen antaessa nyrkkeilyoppitunnin amerikkalaiselle olympiakävijälle,urallaan kovassa nousussa olleelle Jeff Lacylle.

Toinen, ehkä jopa äskeistä suurempi syy, Ottken ansaitsemalle arvostukselle on miehen oikea-aikainen kehästä vetäytyminen. Nyrkkeilyssä vallitsevan puolitotuuden "tyrmättyäsi saksalaisen Saksassa saatat saada ratkaisemattoman,voittaaksesi sinun on lyötävä hänet ringside-paikoille asti" turvin Ottke olisi voinut ehkä vielä vuoden tai kahden ajan jatkaa mukavaa ja turvattua taivaltaan MM-kehissä kotimaassaan, kunnes olisi saavuttanut Joe Louisin ennätyksellisen ja rikkomattomana pidetyn 25 onnistuneen tittelinpuolustuksen määrän, mutta vuoden 2003 vaikeudet muistaen Sven Ottke jätti areenat tappiottomana, hallitsevana mestarina, jolla oli takanaan 34 voitollista kamppailua ja huikeat 21 perättäistä, menestyksellistä MM-ottelua; teko, jota tavoitellessaan muun muassa keskisarjan pelätty "teloittaja" Bernard Hopkins kompastui.

Uran jälkeen Huippu-urheilun lopetettuaankaan Sven Ottkella ei ole ollut tekemisen puutetta. Aktiiviseen päivärytmiin tottuneelle saksalaiselle ei riittänyt oman perheen ja rakkaan olf-harrastuksen tarjoamat haasteet, vaan jo muutama kuukausi viimeisen ottelunsa jälkeen Ottke perusti urheiluseuran, jonka avulla mies yrittää pelastaa mahdollisimman monta nuorta urheilun pariin ennen kuin he ajautuisivat tekemisen puutteen vuoksi riskiryhmäksi rikollisille poluille eksymiseen samoin kuin Ottkella itsellään oli lähellä tapahtua omassa nuoruudessaan ennen kuin hän löysi tiensä yrkkeilysalille.

Nyrkkeilyllä rikastunut Ottke ei ole vanhaa lajiaankaan hylännyt täysin, sillä sulavasanaisuutensa ja asiantuntemuksensa ansiosta mies on varsin pidetty tv-kommentaattori varsinkin nyrkkeily-, mutta myös muissa urheilutapahtumissa.Yksi asia Ottken elämässä on kuitenkin muuttunut radikaalisti uran lopettamisen jälkeen. Kun vielä uran aikana tv-kamerat aina löysivät miestään tukevan Gaby-vaimon kehän ääreltä ringside-paikoilta, marraskuusta 2005 lähtien pariskunta on asunut erillään. Vuodesta 1993 lähtien naimisissa olleella parilla on kaksi lasta, joita uhkaa nyt sama avioerolapsuus, jonka Sven aikanaan eli. Huolimatta suuresta rakkaudestaan vaimoaan ja lapsiaan kohtaan Ottke ei aio antautua vaimonsa esittämien persoonan muutosvaatimusten edessä: tohvelisankarin rooli ei ole häntä varten, sillä nyt on aika nauttia uuden, golf-opettajan, ammatin haasteista, ja näin tohvelit saavat odottaa Ottkea aina vanhainkoti-ikään asti.

-Markus Lammi-

meciar81@hotmail.com


ARTIKKELIT
Ammattinyrkkeily.net