Julkaistu
16.05.2006
Ennätys nimeltään who`is who: 145KO!!
13.12.1913-9.12.1998

"Old Mongoose"

Ammattilaisena vuosina 1935-1963

Raskaankeskisarjan maailmanmestari 1952-1962

Ei hävinnyt titteliään ikinä kehässä, titteli riisuttiin liiton toimesta.

VOITOT 194(KOs 145)TAPPIOT 26 RATKAISEMATON 8 Tot 228


Archie Moore osoittautui kaikesta kuuluisuudestaan huolimatta aika haastavaksi henkilöksi tutkiskella, sillä tiedot hänestä ovat yllättävän ristiriitaisia ottelumääristä, iästä ja lähes kaikesta häneen liittyvästä löytyi useampaa mielipidettä, mutta yksi oli yhteistä hän on ehdottomasti yksi kaikkien aikojen suurinpia tekijöitä raskaassa keskisarjassa nykyhuiput mukaan lukien ja tästä hänet mm. tunnetaan, ennätys nimeltään who`is who: 145KO!! Hän on myös ainut nyrkkeilijä joka kohtasi Titteliotteluissa Rocky Marcianon , Floyd Pattersonin, ja vielä erikseen ilman tittelin ollessa kyseessä Cassius Clayn.

Archie Moore syntyi 13.12.1916 Benoitissa, Mississippipissä, kun taas henkilö, joka nimettiin myöhemmin Arhcie Mooreksi eli Archibald Lee Wright syntyi kolme vuotta aiemmin 13.12 1913 aika selkeää? Archie on itse todennut iästään seuraavaa: "I've given this a lot of thought, and I've decided that I must have been three when I was born."

Archien äiti oli ollut todella nuori lapsen saatuaan ja isä oli matkustavaista sorttia, joten oli alusta asti selvää ettei Arhcie tullut saamaan ihan tavanomaista lapsuutta. Hän varttui setänsä ja tätinsä hoivissa ja vaihtoi nimensä kasvatti vanhempiensa mukaan hänen biologisten vanhempien erotessa Archien ollessa vastasyntynyt. Archie joutui jo pienestä pitäen tilanteisiin, joissa itsepuolustus taitoa tarvittiin, tämä on tuttu tarina nyrkkeilyn parissa, saman tyylisesti on usean nyrkkeilijän elämä lähtenyt käyntiin ja vain murto-osasta on kasvanut näitä nyrkkeilyn timantteja, joita monen yhteensattuman kautta ovat ammattivalmentajat päässeet hiomaan ja jalostamaan lopulliseen ulkomuotoonsa ja auttaneet iskijää pääsemään tavoitteeseensa maailmanmestariksi.

Arhcie Moore iski urallaan 145 tyrmäystä, mikä tekona tulee pysymään aina nyrkkeilyhistoriassa, mutta tässä yhteydessä on mainittava, että useiden tietolähteiden mukaan Archien listaa on pönkitetty myös hänen amatööri vuosien otteluilla ja tästäkin tiedosta ollaan montaa mieltä, eli milloin Archie Moore oli virallisesti ammattilainen? Toinen lukema mikä Archien yhteydessä mainitaan on 144 Ko ja kolmas, mihin liittyy perustelujakin on 126Ko, sillä Archie oli ilmeisesti iskenyt nuo uran alkupuolen 19 tyrmäystä ollessaan vielä ainakin osaksi amatööri. kunnioitettava lukema oli laskentatapa mikä tahansa..

Arhcie riisui kuitenkin paitansa 1930 luvulla, tarkkaa ajankohtaa on hankala selvittää, koska vuosilukuja ja vastustajia ensi otteluun löytyy useita, heistä mainittakoon Boxrecin listan mukainen Billy Sims vuonna 1935. Archien ura oli todellakin hankala johtuen monesta asiasta mm. erittäin ankarasta rasismista ja hän itsekin totesi seuraavaa: "Nothing ever came easy to me," Moore said, "except ulcers."

Arhie oli kuitenkin synnynnäinen taistelija, joka halusi maailman parhaaksi, hän aloitti nuorena välisarjassa nousten pikkuhiljaa oikealle paikalleen raskaaseen keskisarjaan, tappiota tiiviissä ottelutahdissa toki sattui, joista osa on kuitenkin kuului sarjaan mahdoton voittaa ilman tyrmäystä ja sekin estettiin maksamalla, sillä Arhiehan kuului ryhmään "colored" fighters, tahdostaan riippumatta ja osaltaan juuri siksi kaikki tuntui toivottomalta, vuonna 1942 voittaessaan Jimmy Casinon, Archie sai tarpeekseen ja lopetti nyrkkeilyn. Hieman yli puolenvuoden tauon jälkeen hän kuitenkin tajusi, että ammattinyrkkeily on hänen juttunsa, camebacissä vastaan asteli keskisarjan Shorty Hogue ja ottelu päättyi 2. erän tyrmäykseen. Nyt Archie jaksoi tahkota uupumatta matsista toiseen, ottelutahti oli murhaava, maat vaihtuivat tiheään ja hän alkoi olla julkisuudessa yhä enemmän. Archie otteli useimmiten USA:ssa, kiertäen kuitenkin maailmaa käyden ottelemassa mm. Australiassa 7 matsia, 6 Ko, Panamassa, Argentinassa, 9 matsia 8 kO, Uruguayssa, Englannissa, Kanadassa, Saksassa, Brasiliassa, Italiassa, Manilassa Filippiineillä ja Meksikossa. Archie matkusteli poikkeuksellisen paljon aikakautenaan ja se oli raskasta, rahaa piti kuitenkin saada ja koska palkkiot olivat varsinkin värillisellä mitättömiä, oli otteluita saatava paljon ja sen taidon Archie osasi hän oli itse itsensä pr mies, huippu esiintyjä josta Muhammed Alinkin kerrotaan saaneen vaikutteita, se tehosi lähes aina ja matsitarjouksia ropisi, tittelit vaan pysyivät tavoittamattomissa varsinkin jos puhuttaisiin maailman mestaruudesta, ei mistään osavaltion tittelistä minkä Archie iski ensikerran jo vuonna 1942.

Kokemusta alasta siis jo oli, enemmän kuin useimmat iskevät yhteensä amatöörinä ja ammattilaisena, matseja pro puolella 160-170 ja ikää alkoi olla mittarissa lähes 40 (39), joidenkin tietojen mukaan huomattavasti enemmänkin, kuin tehtävä mahdoton alkoi saada outoja tunnusmerkkejä, Archie oli otellut ketä vastaan tahansa, missä tahansa, mutta nyt lähes yllättäen hän oli pääsemässä titteliotteluun, Raskaankeskisarjan maailmamestaruus oli nyt mahdollista ja vain hallitseva mestari Joey Maxim ja rahan puute voisi estää Archien unelman toteutumisen, ottelun järjestäjä esitti Archielle vaatimuksen 100000$ jonkinasteisesta pantista ottelun järjestymiseksi, mutta Archien onneksi hänen sen aikainen promoottorinsa Doc Kearns (tunnettu paremmin Jack Dempseyn managerina) haistoi tilaisuuden ja sai ottelun aikaiseksi.

Maxim oli tunnettu kehien teräsleuka, joka lyötiin ulos vain kerran urallaan ja hän sentään kohtasi useimmat aikakautensa huiput kuten Ezzard Charlesin ja Sugar Ray Robinsonin. Hän oli pitkä, hoikka, jäntevä ja reilusti nuorempi, kokemustakin n. 100 matsin verran, joten helpolla mestaruutta ei saavuteta, mutta se ei ollut vierasta Archielle, hän jos joku selvisi voittajana vaikeuksista ja niin kävi nytkin, Arhcie voitti pisteillä tämän 15. erän ottelun ja oli päässyt tavoitteeseensa päivä oli 17.12 1952 ja unelma vei hänen elämästään 17 vuotta, ja keskiarvoisesti hän oli kehässä lähes sen jokaisena kuukautena tositarkoituksella. Nyt oli palkan maksun aika, se ei juuri hymyilyttänyt, sillä menojen jälkeen Arhcie sai kaikesta kärsimyksestä palkaksi vaivaiset 800$, mutta kuittasi tilanteen sanoen: "Well, at least we'll be able to get some credit at a bank now,"

Archie jatkoi uraansa hän puolusti titteliään neljästi seuraavan 2 1/2 puolen vuoden aikana kohdaten kahdesti uudestaan Joey Maxim voittaen aina ja käyden tiukan kamppailun haastaja Harold Johnsonia vastaan, jolle hän hävisi vuonna 1951 pistein, nyt hän joutui hakemaan vauhtia kanveesilta 10. erässä, mutta taistellen ja tyrmäten vastustajan ottelun 14. erässä. Otteluita tittelin ulkopuolella oli tässäkin välissä useita, eli tahti jatkui samana ja mieleen palasi ajatus vielä suuremmasta, raskaansarjan maailmanmestaruudesta, miksi ei, sillä olihan hän saavuttanut edellisen tittelinsäkin vanhempana kuin kukaan olisi uskonut, Ikää tuli lisää kuitenkin väistämättä ja vastassa olisi jo lopettamispäätöksen mielessään tehnyt suuri, voittamaton Rocky Marciano, joka oli kaiken lisäksi reilusti Archieta nuorempi, Archie haastoi Marcianoa julkisesti, pilkaten häntä liian vanhaksi ja käyttäen hyväkseen tuttaviaan urheilumedian huipulta, mitään vastakaikua ei kuitenkaan kuulunut joten oli jatkettava otteluita ja tehtävä kaikkensa päästäkseen titteliotteluun isojen miesten kanssa. Archie joutui nyt todella koville hän otteli raskaassa top10 kavereita vastaan ja välillä pudotti painonsa omaan sarjaansa, otellen siellä ykköshaastajaa vastaan ja vielä voittaen kaikki ottelunsa joista etenkin Kuuban jätin Niño Valdesin voitto pistein teki suuren vaikutuksen, kun mietittiin raskaansarjan kärkikahinoita.

Archiella oli hyvä putki päällä, hän ei ollut hävinnyt liki neljään vuoteen, ja vihdoin tuli tieto, Rocky oli valmis ottamaan haasteen vastaan ja ottelupäivä olisi 21.9 1955 paikan ollessa mahtava Bronxin Yankee Stadium.

Ottelu alkoi, Archie oli jopa hieman painavampi kuin hallitseva mestari, oliko se sitten hyvä vai huono asia, mutta toisessa erässä lähes kaiken kestävä Rocky Marciano joutui todistamaan Archien valtavan iskuvoiman. Rocky putosi kanveesille toisen kerran elämänsä aikana, mutta nousi nopeasti ylös ja aloitti raivoisan ajojahdin, häntä ei enää voisi pysäyttää mikään, ei ainakaan yli-ikäinen alempien sarjojen mies. Archie oli nyt kovassa koulussa vaikka hän oli huippukunnossa, mutta nyt tehtävä oli mahdoton, Rocky oli kuin väsymätön eläin joka oli aloittanut saalistamisen eikä Archie päässyt alta pois vaan joutui toistuvasti Rockyn dynamiitin kovien lyöntien uhriksi, Arhcie konttasi viidesti ja 8. erässä tuomari halusi jopa keskeyttää ottelun, Archien kuitenkin protestoidessa ankarasti sanoen: "The only way to go out in a championship fight is on your back,", ottelu sai erän lisä-aikaa, mutta lopputulos ei muuttunut, Arhcie joutui taipumaan.

Rocky lopetti uransa virallisesti hiukan tämän ottelun jälkeen perheen painostuksesta ja vedoten jatkuviin selkä ongelmiin, mutta Archie oli päättänyt yrittää yhä raskaansarjan valloitusta. Archie otteli kahdeksan kertaa kahden kuukauden aikana voittaen jälleen kaikki ottelunsa, mutta mestaruus matsia ei ollut saatavilla, oli palattava puolustamaan omaa raskaankeskisarjan titteliä, vastaan asettui Trinidadin Yolande Pompey, joka meinasi viedä tittelin mennessään, ennen kuin pisteillä tappiolla ollut Archie sai 9. erän alussa kovia osumia sisään, hän sai 9. ja 10 erän aikana Pompeyn niin veriseen kuntoon, että tuomarin oli keskeytettävä ottelu, Archie säilytti tittelinsä ja ura jatkui.

Marcianon virallisen lopetuksen jälkeen vapaana ollut raskaansarjan titteli odotti haltiaansa ja Archie sai uuden tilaisuuden, vastassa olisi tällä kertaa vuoden 1952 Helsingin Olympialaisten kultamitalisti keskisarjassa, Floyd Patterson. Archie tiesi, että hänellä on mahdollisuus, sellainen oli aina olemassa, varsinkin Archie itse uskoi siihen vankkumattomasti ja lisää uskoa loi se, että nuori Patterson oli jo kerran urallaan maistellut tappion katkeraa myrkkyä ja sitä tarjoili hänelle Joey Maxim, kenet Archie oli voittanut useasti, hienoa, Archie ajatteli. Ottelu saatiin sovittua, paikaksi valittiin Chicago Stadium. Arhcie odotti ottelua, hänellä oli takanaan raskas vuosi, peräti 11 ottelua saamana vuonna joista Huhtikuun aikana neljä ja se alkoi tuntua. Ottelu päivämäärä oli 5.6.1956 ja ensi erästä lähtien oli selvää, ettei Archie ollut nyt todellakaan kunnossa, liika oli liikaa, kukaan ei kestänyt tuollaista ottelutahtia ja se näkyi, ero tämän ja edellisen raskaansarjan titteliottelun välillä Rocky Marcianoa vastaan oli nähtävissä, nyt ei ollut mitään mahdollisuutta voittaa, eikä edes selvitä ottelua loppuun. Nuori ja nälkäinen Patterson ei säälinyt, hän oli reilusti nopeampi ja hyödynsi sen, Archien kohtalo oli kova, keskeytys 5. erässä ilman mahdollisuuksia vaikka asiantuntijatkin niitä ennen ottelua antoivat.

Nyt oli mietittävä uran jatkoa uudelleen tai ainakin kohtapuolin pitäisi puolustaa omaa titteliä raskaassa keskisarjassa jos sen meinaisi pitää ja niin ura jatkui, pari matsia raskaassa, molemmat voittoja toinen tyrmäyksellä, joten ruuti oli edelleen kuivaa vaikka ikää oli jo ainakin 43 vuotta. Seurasi titteliottelu painot piti vetää alas ja sen Archie osasi, hän käytti aina omaa salaista diettiään, mikä toimi hän saattoi hallita painoaan aivan miten tahtoi ja antoi esimerkkiä nykyajan mestareille, painon kanssa osattiin "pelata" ennenkin, keinot olivat ehkä toiset mutta periaate sama, ottelukykyinen on oltava jos tähän leikkiin ryhtyy ja Archie oli. Nyt vastaan asettui Ernest (Tony) Anthony, joka ei ollut uhka, vaikka olikin otellut joitakin koviakin matseja, Archie tuli kehään hyväntuulisena tiukassa kunnossa ja lopputulos oli mieleinen, käsissä oli yhä muulinpotkua vastaava voima, painoi hän miten paljon tai vähän tahansa KO 7. erä.

Ja ura jatkuu..

Nyt hän otteli useammin omassa sarjassaan, mutta painon noustessa käväistiin välillä raskaassakin sarjassa ja listaan merkattiin lisää voittoja, vuosi 1958 oli taas kiireinen, liiankin kiireinen oteluita oli lähes joka kuukausi ja omaa titteliäkin piti välillä puolustaa, mutta edellinen matsi ei tuntunut oikein hyvältä, tasuri Howard Kingiä vastaan, jonka hän oli aiemmin voittanut jo kahdesti, mutta titteli oli kysyttyä tavaraa ja sitä halusi nyt Yvon"The Fighting Fisherman"Durelle. Archie tiesi, että Durelle antaisi vastusta, sillä olihan heillä yhteisiä vastustajia mistä saisi pohjaa vertailulle, mutta sitä hän ei tiennyt, että ottelu kirjoitettaisiin nyrkkeilyhistorian kovimpien matsien joukkoon, eikä hän arvannut sitä että liian kevyt suhtautuminen voisi kostautua ankaralla tavalla, Archie joutui heti ensierässä myrskyn silmään ja haki vauhtia kanveesilta kolmasti ensierän aikana ja kerran 4. erässä, mutta onneksi Archie oli tottunut tekemään asiat vaikeamman kautta ja kokosi itsensä, ennen kuin ottelu loppui 11. erässä oli Durelle joutunut imuroimaan useita Archien voimalyöntejä, maaten kanveesilla neljästi, ennen kuin tuomari armahti hänet. Archie säilytti jälleen tittelinsä, ja jossain syvällä mielessä kyti yhä ajatus, raskaansarjan maailmanmestaruus. Sitä ennen oli kuitenkin selvittävä uusinta-ottelusta Yvon Durellea vastaan ja myös titteli oli pidettävä itsellä. Nyt Archie tiesi Yvonen tyylin, eikä antanut tälle mahdollisuutta yllättää. Ottelu oli ohi kolmessa erässä ja viimeisessä Yvon konttasi neljästi, kunnia oli nyt palautettu ja Archie oli tyytyväinen mestari.

Archie nosti siis taas kerran painonsa raskaan puolelle oli vuosi 1960 ja uraa oli takana n.25 vuotta ja yli 200 matsia. Seuraavaa matsia promottiin USA raskaansarjan mestarin arvolla, eikä se Arcieta tainnut paljoa kiinnostaa, mutta aina hän oli valmis otteluun, ei ollut juuri väliä ketä asettuu vastaan ja missä otellaan, kunhan otellaan. Willi Besmanoff oli vastustajan nimi, eikä hänkään onnistunut pysäyttämään Archieta vaan tappio kirjattiin merkinnällä tko 10 erä. Archie ei kuitenkaan puolustanut raskaankeskisarjan titteliään nyt ajoissa vaan National Boxing Association riisui häneltä mestarin arvon ja avoimesta tittelistä saivat luvan iskeä Archielle aiemmin titteliottelun jo hävinnyt Harold Johnson saaden vastaansa Doug Jonesin joka myöhemmin herätti jonkinmoista kohua raskaassa sarjassa.

Archie oli nyt siis vanha mestari ilman titteleitä, kunnes uusi mahdollisuus jäälleen tuli vuonna 1961, vastaan asettui mies, kenelle Archie oli kärsinyt tappion aiemmin urallaan, hän oli Italian mestari Giulio Rinaldi . Ottelu kesti täydet 15. erää ja käytiin raskaassa keskisarjassa, lopputuloksena Archiesta tuli jälleen mestari.

Seuraavassa matsissa nähtiin jälleen iskujen tehoa, se käytiin raskaassa sarjassa ja vastaan asettui vuoden 1956 olympialaisten raskaan keskisarjansarjan kultamitalista Pete Rademacher, joka aiemmin urallaan teki historiaa nousemalla ammattilaisdebyytissään suoraan raskaansarjan titteliotteluun Floyd Pattersonia vastaan. Archie tykitti isompaansa huolella ja ottelu oli surullinen, Radehacher konttasi kahdeksan kertaa ja ottelu oli ohi kuudennessa erässä tuomiolla TKO. Archie oli tyytyväinen. Helmikuun 10 vuonna 1962 tuli taas huonoja uutisia, titteli riisutaan jälleen, koska sitä ilmeisesti ei puolustettu virallista haastajaa vastaan määrä-aikaan mennessä, mutta ura jatkui kohti viimeisiä otteluita, nyt vastaan heitettiin kokenut Willie Pastrano, joka hänkään ei saanut Arhcien kanssa aikaan kuin tasurin ja sitten oli vuorossa ottelu, jossa vastustaja tulisi olemaan tulevaisuuden suuruus joka myöhemmin tunnetaan nimellä Muhammad Ali. Tämä oli Archielle kova pala, ikä oli tehnyt tehtävänsä, eikä nuori tulokas joka otteli 15-0-0 listalla antanut kokemukselle mitään arvoa, nyt Archie oli aseeton, mikään ei auttanut, iskut eivät osuneet ja jos osuivat niiden teho oli ikään kuin hävinnyt, toisen suuruuden lähtölaskenta oli alkanut, useiden mielestä jo kauan ennen tätä, mutta nyt viimeistään oli selvää, että maailman huippu on tavoittamattomissa. Lopputulos oli tyly ko 4 erä ja nyt elämälle täytyi löytyä muuta käyttöä, unelma raskaansarja maailmanmestaruudesta oli haudattava. Archie otteli enää yhden ottelun urallaan, lopettaen uransa tyrmäys voittoon ja niin kovaa Archie kuitenkin iski, että myös vastustajan ura loppui Mike DiBiase, ei hänkään enää kintaita käteensä pistänyt.

Nyrkkeilyä Archie ei kuitenkaan jättänyt vaan toimi useiden huippuiskijöiden avustajana. Alin uran alku-aikoina hänen taustallaan ja myöhemmin avustaen mm. George Foremania("Rumble in the Jungle"). Myös nuoret olivat lähellä Archien sydäntä ja hän käynnistikin heitä kannustavan kamppanjan nimeltään "Any Boy Can", jonka nimisen kirja hän myös myöhemmin kirjoitti. Hän saavutti n. 27 vuoden urallaan paljon, mutta ikuiseksi unelmaksi jäi siis raskaansarjan herruus ja Ezzard Charlesin voittaminen, useasta yrityksestä huolimatta. Archie menehtyi 84 -vuotiaana lyhyen sairauden murtamana San Diegossa 1998.



ARTIKKELIT
Ammattinyrkkeily.net