Julkaistu
16.05.2006
Ammattinyrkkeilyn raskaansarjan maailmanmestari on perinteisesti ollut ehkäpä koko urheilumaailman uljain titteli. Tittelin hallitsijaa on pidetty maailman kovimpana kundina, joka nauttii arvostusta missä päin maailmaa liikkuukin ja pääsee tapaamaan kuuluisuuksia maailman päämiehiä ja paavia myöten. Hän joka ei ennen aikaan tiennyt kuka oli Floyd Patterson, Sonny Liston, Joe Frazier tai George Foreman- puhumattakaan Muhammad Alista tai Mike Tysonista - ei taatusti ollut sivistyneiden kirjoissa.

Suuretkin instituutiot rappeutuvat aikoinaan, ja niin on käynyt myös raskaansarjan kruunulle. Lukuisat erilaiset pikkuliitot ovat itsetehostuksensa vuoksi nimittäneet "maailmanmestareiksi" ties minkälaisia keskitason kehätyöläisiä. 1990-luvun puolivälistä tähän päivään saakka Lennox Lewisin parin vuoden kiistatonta mestaruuskautta lukuun ottamatta kaikkein innokkaimmillakin penkkiurheilijoilla on ollut vaikeuksia nimetä raskaansarjan mestaria tai mestareita. Vaikka Lewisin ura kohosi yhdeksi kaikkien aikojen menestyksekkäimmistä, suuren yleisön silmissä hänkin joutui aina elämään värikkäämpien ex-mestareiden Mike Tysonin ja Evander Holyfieldin varjossa.

Nyt jos koskaan nyrkkeilyn raskassarja kaipaisi keulakuvakseen suvereenin ja valovoimaisen johtajan, jonka tunnistaisi koko urheilua seuraava yleisö ja jonka valta-asemaa eivät horjuttaisi minkäänlaisten paperiliittojen sääntökiemurat. Tällä hetkellä tuota valtiaan manttelia asetellaan kaikkein innokkaimmin ukrainalaisen jätin, Vitaly Klitschkon leveille hartioille. Vaikka Klitschkon tunnustaa jo mestariksi suurin osa nyrkkeilyä tiiviisti seuraavista tahoista, on hän jäänyt toistaiseksi suhteellisen tuntemattomaksi tekijäksi suuremmissa ympyröissä.

Klitschkon veljekset esiteltiin ensimmäisen kerran suurelle yleisölle Yhdysvalloissa 1990-luvun loppupuolella. Veljeksistä nuorempi Wladimir Klitschko oli ehtinyt hankkia itselleen jo nimeä Atlantan olympiakisojen 1996 kultamitalistina, ja Vitalylla puolestaan oli taustallaan menestyksekäs potkunyrkkeilyura. Jälkimmäinen ehti myös nyrkkeillä amatöörinä, mutta ilman mainittavaa menestystä. Veljesten esittely uudella mantereella herätti kiinnostusta, sillä kaksimetristen veljesten ottelulistat olivat puhtaat ja heidän vastustajistaan ainoastaan yksi oli kestänyt heitä vastaan täydet erät. Toisaalta heihin suhtauduttiin tässä vaiheessa vielä hieman naureskellen: nyrkkeilyelokuvien ystävät vertasivat heitä välittömästi Rocky-elokuvista tuttuun venäläiseen voittamattomaan Ivan Drago-hahmoon ja pitivät näitä enemmän PR-miehinä kuin todellisina lupauksina.

Veljekset olivat aloittaneet ammattilaisuransa samassa illassa marraskuussa 1996 saksalaisen suurpromoottori Klaus-Peter Kohlin hoivissa. Vitaly Klitschko selviytyi ottelustaan voittajana toisessa erässä ja pääottelijana toiminut Wladimir jo ensimmäisessä. Vitaly joutuikin viettämään uransa alkuvuodet olympiavoittajaveljensä varjossa ja tämän esiottelijana. Ensimmäiset vastustajat olivat luonnollisestikin melkoisen heppoisia tapauksia, mutta vuonna 1998 Vitaly kohtasi jo Brittein saarten mestarin Julius Francisin sekä arvaamattoman veteraanin Dickie Ryanin tyrmäten molemmat vaivattomasti.

Ensimmäinen suurempi käänne miesten uralla tapahtui saman vuoden joulukuussa, kun Wladimir Klitschko täysin yllättäen hävisi keskeytyksellä yhdysvaltalaiselle kehien kiertolaiselle Ross Purittylle ja hänen osakkeensa putosivat hetkellisesti.

Vitaly jatkoi sen sijaan voittojen tiellä, ja vuoden 1999 kesäkuussa hän pääsi kehään englantilaisen WBO-liiton mestarin Herbie Hiden kanssa. Hide oli voittanut tittelinsä tyrmäämällä arvostetun veteraanin Tony Tuckerin kahdessa erässä ja hän kuului puolueettomissa arvioissa sarjan kymmenen parhaan ottelijan joukkoon. Urallaan 24 kertaa otellut ja yhtä monesti vastustajansa tyrmännyt Klitschko oli Wembleyn areenalla ennakkoon selvä altavastaaja, mutta hän yllätti koko nyrkkeily-yleisön tyrmäämällä Hiden kevyesti toisessa erässä. Uusi tulokas herätti nyt ensimmäistä kertaa suurempaa huomiota myös kotikehiensä ulkopuolella. 202-senttinen ja 115-kiloinen ilmestys oli vaikuttava näky ja tahraton ottelulista lisäsi hänen uskottavuuttaan entisestään.

Klitschko puolusti titteliään voittaen keskinkertaiset Ed Mahonen ja Obed Sullivanin ennen täysiä eriä. Otteluista jälkimmäinen televisioitiin myös Yhdysvaltoihin, mutta Klitschkon esitys siinä ei onnistunut vakuuttamaan kaikkia. Hänen ottelutapansa oli robottimaisen kankea ja teknisesti hän vaikutti vielä melkoiselta raakileelta. Klitschko selvisi ottelusta voittajana helposti, mutta mitään musertavaa iskuvoimaa tai raivokasta aggressiivisuutta hän ei tuossa ottelussa kyennyt esittämään.

Ensimmäinen varsinainen takaisku Klitschkolle sattui seuraavassa tittelinpuolustuksessa vuonna 2000. Klitschkon oli määrä kohdata veteraani, 1990-luvun alun huippumiehiin kuulunut Donovan Razor Ruddock mutta tämä peruutti tulonsa viime hetkillä. Kehään hänen sijastaan nousi huomattavasti vaikeampi vastus, maailman huippuihin kuulunut vasenkätinen pistenyrkkeilijä Chris Byrd, josta tuli myös Klitschkon kompastuskivi. Klitschko kylläkin hallitsi tapahtumia häntäkin vastaan seitsemän erän ajan ja johti ottelua selvästi pistein. Yhtäkkiä ottelun aloite siirtyi kuitenkin Byrdille, ja yhdeksännen erän jälkeen Klitschko täysin yllättäen luovutti kamppailun.

Klitschko ei ollut missään vaiheessa ollut pahasti alakynnessä, ja pistevoiton ottamiseen hänelle olisi riittänyt pystyssä pysyminen, mutta kymmenenteen erään hän ei enää noussut. Myöhemmin syyksi paljastui Klitschkon loukkaantunut olkapää, jonka aiheuttama kipu oli Klitschkon mukaan niin kova että hän oli vähällä pyörtyä. Luovuttaminen on kuitenkin pahin synti minkä amerikkalainen nyrkkeily-yleisö tuntee ja Klitschkon maine romahti äkkiä pohjamutiin sikäläisen yleisön keskuudessa. Hänet ristittiin uudestaan "Quitschkoksi" ja monet ehtivät toteamaan, ettei niin sisuton mies voisi koskaan nousta todelliselle huipulle.

Ottelun jälkeen Klitschko oli melkeinpä alkupisteessään. Myöhemmin samana vuonna Wladimir Klitschko voitti Byrdin helposti ja niin oli jälleen pikkuveljen vuoro nousta parrasvaloihin WBO-liiton mestarina. Vitaly jatkoi uraansa voitoilla muiden muassa Orlin Norrisista ja Ross Purittysta, mutta tukijat vanhan kotimaan Ukrainan sekä uuden asuinpaikan Saksan ulkopuolella olivat vähissä. Vuosi 2002 merkitsi Vitalylle jonkinlaista paluuta, kun hän pystyi lyömään ennen täysiä eriä hankalina tapauksina tunnetut Vaughn Beanin ja Larry Donaldin. Kriitikot eivät kuitenkaan paljoa kehuja hänelle suoneet, vaan totesivat Klitschko tyylin olevan yhä kömpelö ja hänen otteluidensa pitkäveteisiä.

Vuonna 2003 onni kuitenkin hymyili taas Klitschkolle. Edellisvuoden muutamat voitot olivat nostaneet hänet eri liittojen listojen kärkipäähän, ja näin hänelle alkoi häämöttää tilaisuus otella mestaruudesta Ison-Britannian Lennox Lewisia vastaan. Alkuperäisen suunnitelman mukaan Lewisin piti kohdata Vitaly Klitschko maaliskuussa, Mike Tyson uusintaottelussa kesäkuussa ja vuoden lopuksi suurottelussa ykköshaastajansa Wladimir Klitschko. Suunnitelma kuitenkin vesittyi, kun Wladimir kärsi shokeeraavan tyrmäystappion eteläamerikkalaiselle Corrie Sandersille.

Alkuperäissuunnitelmasta poiketen Lewis päättikin kohdata kanadalaisen WBC-liiton haastajansa Kirk Johnsonin, ja Vitaly joutui tyytymään kohtaamaan MM-kamppailun esiottelussa tuntemattoman yhdysvaltalaisen Cedric Boswellin. Kirk Johnson kuitenkin loukkaantui kaksi viikkoa ennen uumoiltua ottelua, ja Klitschko astui lyhyellä varoitusajalla hänen tilalleen. Useimmat asiantuntijat povasivat Lewisin nopeaa tyrmäysvoittoa, sillä Klitschkon suojauksen katsottiin olevan pahasti haavoittuvainen, ja lisäksi Wladimirin tyrmäystappion jälkeen epäilykset myös Vitalyn leuan kestävyydestä olivat heränneet.

Ottelusta tuli kuitenkin yllättäen yksi viime vuosien vauhdikkaimmista isojen miesten kohtaamisista. Klitschko kävi röyhkeään iskujenvaihtoon Lewisin kanssa ja horjutti tätä pahemman kerran toisessa erässä, mutta kolmannessa Lewisin raju oikea repäisi hänen silmäkulmansa pahoin hajalle. Molemmat osapuolet joutuivat ottamaan vastaan karmeita laakeja, ja taiston lopputuloksen ennustaminen oli lähes mahdotonta, kunnes kuudennen erän jälkeen ottelun lääkäri määräsi kamppailun keskeytettäväksi Klitschkon silmäkulmavamman vuoksi.

Mestaruus säilyi Lewisillä, mutta Klitschko poistui kehästä moraalisena voittajana: hänen urhea esityksensä lunasti hänelle viimein arvonantoa kautta nyrkkeilymaailman ja todisti hänen kuuluvan sarjan kärkeen.

Myöhemmin samana vuonna Klitschko kohtasi edellä mainitun Kirk Johnsonin karsintaottelussa paikasta päästä toistamiseen Lewisiä vastaan. Kamppailun ennakkoveikkaukset kulkivat tasaisissa merkeissä, mutta kehässä iskujenvaihdosta tuli hyvin yksipuoleinen. Klitschko otti komennon heti ensi hetkillä ja lakaisi Johnsonin tieltään nopeasti toisessa erässä. Tämä voitto nosti Klitschkon entistä tiiviimmin sarjan kärkeen Corrie Sandersin ja Chris Byrdin rinnalle. Kun Lewis sitten ilmoitti lopettavansa uransa, jäi tittelin kohtalo avoimeksi. Ottelussa suuren yleisön tunnustamasta mestaruudesta Klitschko kohtasi Sandersin tämän vuoden huhtikuussa. Klitschko selvisi kamppailusta voittajana kahdeksannessa erässä ja tarrasi entistä tiukemmin raskaansarjan ykköspalliin.

Klitschkon ottelulista näyttää tällä hetkellä lukemia 33 voittoa, 2 tappiota, 32 tyrmäystä. Näiden lukemien valossa on ehkä ristiriitaisen kuuloista todeta, että Klitschko ei ole erityinen tyrmäysnyrkkeilijä. Iskuvoimaa samoin kuin ylävartalon vahvuutta muutenkin hänellä toki on runsaasti, mutta hyvin harvoin hän lopettaa kamppailujaan yksittäisillä moukareilla. Sen sijaan Klitschko ottelee yleensä tarkan harkitsevasti ja pudottelee tasaisen painavia tällejään vastustajansa päähän ja vartaloon erän toisensa jälkeen, kunnes tämän voimat ehtyvät. Klitschkon iskuarsenaali on suhteellisen yksipuoleinen mutta myös toimiva. Pitkällä ja napakalla vasemmalla suorallaan hän raivaa tilaa takimmaiselle oikealleen, joka on hänen varsinainen aseensa. Koukkuja tai iskusarjoja häneltä nähdään harvakseltaan. Eniten ristiriitaisia mielipiteitä Klitschkossa aiheuttaa hänen tekniikkansa, jonka hyvyydestä asiantuntijat eivät ole ensinkään yksimielisiä. Perinteisen mittapuun mukaan Klitschko onkin taidoiltaan korkeintaan keskinkertainen: hän liikkuu melkoisen kankeasti, on usein poissa tasapainosta, vetäytyy vastustajan iskujen edestä suoraan taaksepäin ja pitää vasenta kättään vyötärölinjan alapuolella. Näistä syistä hän saattaa näyttää kehässä hyvinkin haavoittuvaiselta, mutta ihmeellisellä tavalla hän on saanut muovattua omintakeisen ottelutapansa tehokkaaksi. Ulottuvuudestaan johtuen hän kykenee pysyttelemään vastustajiensa vastaiskujen kantomatkan ulkopuolella, ja näin edes avonainen suojaus ei hidasta häntä. Myös Klitschkon refleksit ovat mainiot, ja niiden johdosta hän ei joudu useinkaan iskujen maaliksi. Silloinkin kun hän on joutunut ottamaan vastaan tärskyjä, hän on osoittanut kestävänsä ne vankkumatta: Klitschko ei ole ammattialisurallaan koskaan ottanut lukua. Muutenkin hänen tilastonsa puhuvat puolestaan: Klitschko on hävinnyt urallaan ainoastaan vammojen seurauksena, ja otteluissaan hän ei koskaan ole ollut pisteissä tappiolla niiden ratkaisuhetkellä. Klitschko on hiomattoman näköinen, mutta jotain hän tekee epäilemättä oikein.

Siviilihenkilönä Klitschko olisi raskaalle sarjalle tyylikäs hallitsija. Keski-Euroopassa hän nauttii suurta kansansuosiota ja on veljensä kanssa usein nähty vieras erilaisissa hyväntekeväisyystapahtumissa. Myöhemmin kesällä veljekset osallistuvat ainoina nyrkkeilijöinä esimerkiksi olympiasoihdun kantamiseen. Lisäksi Klitschko on kehän ulkopuolella sympaattinen ja sivistynyt herrasmies ja maailmankansalainen, joka puhuu sujuvasti neljää kieltä, on suorittanut filosofian tohtorin tutkinnon ja pelailee harjoitusten välillä mielellään shakkia. Yhdysvalloissa hänen julkisuuskuvansa on ehkä liiankin eheä, sillä siellä suurimman suosion ovat aina saavuttaneet särmikkäät skandaalilehtien otsikkojen vakiovierailijat, Mike Tyson heidän viimeaikaisena kantaisänään.

Tulevat kuukaudet ja vuodet näyttävät, mihin nyt 32-vuotiaan Klitschkon ura tulee nousemaan. Johtuen edellä kerrotuista erilaisista näkemyksistä hänen teknisistä kyvyistään myös veikkaukset hänen uransa jatkosta vaihtelevat suuresti. Jotkut olettavat hänen jäävän lyhytaikaiseksi väliaikaishallitsijaksi sillä välin kun sarja vielä odottaa uutta messiastaan, kun taas toiset näkevät hänet jo nyt hyvätasoisena mestarina, jonka suuret vuodet ovat vielä edessä. Ainakaan esikuvista Klitschkon tulevaisuus ei jää kiinni, sillä ukrainalaisen suosikkeja historian mestareiden joukosta ovat Muhammad Ali ja saksalainen ex-maailmanmestari Max Schmeling. Nykyisen asemansa lopullisesti varmistaakseen Klitschkon olisi kohdattava entinen kiistakumppaninsa, IBF-liiton mestari Byrd mielellään mahdollisimman pian. Tämän jälkeen hänen mestaruutensa olisi kiistaton. Muista haastajista hänelle olisivat tarjolla ainakin James Toney, John Ruiz, ja ovatpa jotkut vakavissaan ehdottaneet hänelle ottelua uuden raskaan keskisarjan mestarin Antonio Tarverinkin kanssa. Seuraavaa siirtoa jäädään odottelemaan mielenkiinnolla.


-Janne Romppainen-


ARTIKKELIT
Ammattinyrkkeily.net