Julkaistu
16.05.2006
Cassius Clay - Henry Cooper Suurin ja kaunein kanveesilla


Vuoden 1960 olympiakisojen raskaan keskisarjan olympiavoittaja Cassius Clay herätti huomiota alusta saakka. Ammattilaisuransa suoraan raskaassa sarjassa aloittanut nuorukainen oli jotain ennenäkemätöntä ylimmän painoluokan historiassa. Kehässä hän tanssahteli nopeasti ja keveästi kuin välisarjan sarjan nyrkkeilijä, käsiään alhaalla roikuttaen ja vastustajien iskuja ylimielisen oloisesti päätä taaksepäin nykäisemällä väistellen, kaikkien nyrkkeilyn oppikirjojen vastaisesti. Hänen kätensä olivat sarjan historian nopeimmat, ja mielikuvitukselliset iskusarjat jättivät niin vastustajat kuin yleisönkin haukkomaan henkeään.

"When you're as great as I am, it's hard to be humble." -Muhammad Ali

Tämä oli kuitenkin vain yksi puoli Clayn ennenäkemätöntä persoonaa. Vähintään yhtä merkittäväksi muodostui hänen esiintymisensä kehän ulkopuolella. Clay esitti jo ennen ensimmäistäkään ammattilaisotteluaan itseriittoisia lausuntoja siitä, kuinka hän tulisi voittamaan raskaansarjan MM-tittelin ennen 21-vuotissyntymäpäiväänsä. Voitettuaan kahdeksan ammattilaisottelua Clay ei tyytynyt enää pelkästään lupaamaan voittoa jokaisessa ottelussaan, vaan myös ennusti missä erässä hän ottaisi voiton. Kaiken lisäksi nuorukainen osui hämmästyttävän hyvin kohdalleen povauksissaan. Nuoren Clayn veroista persoonallisuutta tuskin on nähty koskaan muulloin urheilun historiassa.

Clayn ammattilaisuran alku ei kuitenkaan ollut pelkkää riemukulkuetta.. Hänen uransa yhdestoista vastustaja Sonny Banks iski hänet luvunottoon, ja sarjan huippuhaastajiin lukeutunut Doug Jones hävisi vain niukasti pistein. Yksi myöhemmin kultaisille lehdille kirjoitetun uran kovimmista kamppailuista sattui myös 18. kesäkuuta 1963 Englannin Wembley-stadionilla. Tuolloin raskaan sarjan kärkikymmenikköön noussut tappioton Clay kohtasi paikallisen ylpeyden Henry Cooperin.

Britti Cooper oli ehtinyt otella ammatikseen jo vuodesta 1954. Hän oli kärsinyt useita tappioita, muun muassa tulevalle maailmanmestarille Ingemar Johanssonille, mutta myös itse lyönyt koko joukon kovia vastustajia, 1950-luvun parhaisiin nyrkkeilijöihin lukeutuneen Zora Folleyn heidän muassaan. Ottelussa Alia vastaan harvat fanaattisen kotiyleisön ulkopuolella uskoivat hänen mahdollisuuksiinsa, mutta minään heikkonakaan häntä ei pidetty. Cooper tunnettiin erityisesti räjähtävästä vasemman käden iskustaan. Isku oli koukun ja kohokoukun välimuoto, ja se tunnettiin nimellä 'Enry's 'Ammer, Henryn moukari. Cooper oli luonnostaan vasenkätinen vaikka hän ottelikin vasen kylki edellä, ja tästä syystä hänen etummainen kätensä oli todella poikkeuksellisen voimakas ja tarkka..

Huolimatta siitä, että Clay oli jälleen ilmoittanut yleisölle kamppailun lopputuloksen edeltä käsin, väreili jännitys ilmassa Wembleyn perinteikkäällä stadionilla. Kruunu päässään kehään astellut Clay oli luvannut päättää ottelun hyväkseen viidennessä erässä, ja ennen ottelua hän sanoi Cooperin olevan vain verryttelyä isoa rumaa karhua, maailmanmestari Sonny Listonia varten. Englantilaisyleisö saapui innoissaan katsomaan, kuinka raskaansarjan sensaatioiskijä kykenisi tällä kerralla lunastamaan suuret puheensa.

Clay aloitti kamppailun tyylilleen uskollisesti hieman tunnustellen. Hän pysyi jatkuvassa liikkeessä ja naputti ulottuvuutensa turvin jabiaan Cooperin kasvoihin.

Cooper taas yritti vastata vasemmallaan ja osui avauserässä muutaman kerran. Cooper pyrki hyötymään Clayn tavasta nykäistä päätään taaksepäin aina kun vastustaja vilautti tälle vasenta kinnastaan, mutta amerikkalaisen nopeuden takia hän ei ehtinyt kunnolla jatkamaan oikeallaan. Erä oli kokonaisuudessaan tasainen, ja kotiyleisö antoi Cooperille sen päätyttyä raivoisat suosionosoitukset hyvän alun johdosta.

Toinen ja kolmas erä etenivät suunnilleen samaan malliin. Clay vähensi hieman liikettään ja pyrki sen sijaan saamaan vasempansa taakse enemmän painoa. Cooper vastasi kuitenkin jatkuvasti hyvin ennakkosuosikin siirtoihin ja osui mukavasti molemmin käsin.

Heti kolmannen erän alussa hänelle sattui kuitenkin takaisku, kun hänen vasemman silmäkulmansa yläpuolelle aukesi ammottava haava. Cooperin riesana koko hänen uransa ajan olivat erityisen hauraat silmäkulmat, ja tässäkin kamppailussa veri alkoi suorastaan pulputa hänen kasvoilleen. Vamma oli kuitenkin koitua lopulta kohtalokkaaksi nuorelle Claylle. Haavan auettua hän vaikutti tuudittautuvan itsevarmasti voitontunnelmiin, sillä verenvuoto oli niin vuolasta, että kamppailun keskeyttäminen vaikutti todennäköiseltä. Niinpä Clay ei vaivautunut juurikaan edes lyömään erän lopun aikana, vaan lähinnä pelleili ilmehtimällä Cooperille. Britti sen sijaan jatkoi tunnollista perusnyrkkeilyään eikä ollut Clayn temppuilusta millänsäkään.

Neljännessä erässä Clay ryhtyi jälleen hieman totisempaan työntekoon. Hän tähtäili vasemmalla suorallaan Cooperin silmäkulmaa ja ryhtyi myös käyttelemään oikeaansa entistä aktiivisemmin. Cooper kiskoi hampaat irvessä vasempia koukkujaan, mutta puhkoi enimmäkseen ilmaa. Ehkäpä hyvin sujuneesta erän alusta johtuen Clay kävi jälleen myös huolimattomaksi. Erän lopulla hänen kätensä olivat lähiottelutilanteessa taas alhaalla, kun Cooper pääsi vihdoin täräyttämään pelätyn moukarinsa täydellä voimalla perille. Isku tuli oikealle puolelle Clayn leukaa, eikä nuorukainen ehtinyt sen alta pois.

Clay putosi köysien kautta kanveesille kuin jauhosäkki. Kello soi juuri kun Clay oli pudonnut luvunottoon, ja luvun ehdittyä kolmeen Clay nousi kanveesilta ja käveli horjuvin askelin kulmaukseensa. Myöhemmin Clay kertoi, että Cooperin isku oli kovin, jonka hän koskaan urallaan joutui ottamaan vastaan.

Seuraavasta erätauosta on liikkeellä monenlaisia legendoja ja uskomuksia.
Clay oli kulmauksessaan yhä muissa maailmoissa, ja hänen avustajansa valmentajaguru Angelo Dundeen johdolla yrittivät hajusuolan ja veden avulla saada ottelijansa virkoamaan. Dundee kokeili tässä yhteydessä myös hieman kyseenalaista keinoa. Clayn hansikkaaseen oli ottelun tiimellyksessä tullut pieni repeämä. Dundee on myöhemmin kertonut, että hän tarkoituksellisesti laajensi tuota aukkoa, jotta Clayn hansikkaat jouduttaisiin vaihtamaan ja tämä saisi siten lisää aikaa toipumiselleen. Sitkeästi pyörivät tarinat kertovat, että näin olisi todella tehty, ja hansikkaiden vaihto-operaatio olisi, tarinasta riippuen, kestänyt minuutista peräti viiteen minuuttiin. Usein kuulee myös spekuloitavan, että ilman tätä kikkaa Clay ei olisi ehtinyt toipua tärskystä ja Cooper olisi tyrmännyt hänet jatkossa.

Todellisuus on kuitenkin toinen. Clayn kintaassa todella oli halkeama, ja on mahdollista että Dundee myös yritti suurentaa sitä, se ei käy videolta ilmi. Clayn kulmaus ilmoitti tapahtumasta kehätuomarille, joka kävi tarkistamassa tilanteen tämän luona. Hansikasta ei kuitenkaan vaihdettu, ja kokonaisuudessaan erätauko kesti vain pari sekuntia yli normaalin minuutin ajan, eli minkäänlaista hyötyä Clay ei tapahtumasta saanut. Tapahtumia on väritetty jälkikäteen monienkin toimesta, mutta varsinaista dramatiikkaa erätaukoon ei siis liittynyt.

Kun viides erä alkoi, oli Clay jo kunnossa. Hän horjutti Cooperia heti erän ensi hetkillä kolmella kovalla oikealla, jotka pahensivat britin vammaa entisestään. Verenvuoto haittasi Cooperia nyt silminnähden, ja suurin piirtein kaikki Clayn iskut menivät perille. Hetken aikaa tilannetta tarkkailtuaan Cooperin kulmaus heitti pyyhkeen kehään, ja näin Clay jälleen kerran onnistui lunastamaan lupauksensa viidennen erän voitosta. Ottelu oli Claylle hyvä opetus, eikä hän enää moneen kertaan sortunut huolimattomuuteen kehässä, vaikkei hän riskialttiin näköistä ottelutyyliään muuttanutkaan. Vuotta myöhemmin hän järisytti nyrkkeilymaailmaa, kun hän vedonlyöntisuhteessa 7-1 altavastaajana ollessaan löi voittamattomana pidetyn Sonny Listonin MM-ottelussa ja vei tittelin itselleen 22 vuoden iässä. Myöhemmin hän muutti nimensä Muhammad Aliksi, ja loppu onkin nyrkkeilyn ystäville tuttua tarinaa. Cooperille hän oli luvannut tilaisuuden uusintaotteluun mestariksi päästyään, ja tämän lupauksen hän myös lunasti 1966.

Sillä kerralla Ali kohteli Cooperia kunnioittavasti ja jätti ennustukset väliin. Cooper otteli jälleen hyvin, tosin hieman selvemmin tappiolla ollen, kunnes kamppailu keskeytettiin kuudennessa erässä jälleen hänen tohjoksi menneiden silmäkulmiensa vuoksi.

Cooperkin jatkoi uraansa aina vuoteen 1971 asti, ja vaikkei hän maailman huippua enää tavoittanutkaan, kohosi hän vielä Euroopan mestariksi ja hänen suosionsa Brittein saarilla säilyi suurena loppuun asti. Myös uransa jälkeen Cooper on pysytellyt kunnioitettuna ja arvostettuna maansa kansalaisena. Itse hän on jälkikäteen arvioinut, että ilman hauraita silmäkulmiaan hänestä olisi tullut maailmanmestarikin. Siihen hän tuskin olisi yltänyt, sillä Ali osoittautui ansaitusti häntä paremmaksi uusinnassa ja edellisistä maailmanmestareista sekä Ingemar Johansson että Floyd Patterson tyrmäsivät hänet.

Erinomainen nyrkkeilijä hän kuitenkin kaikin puolin oli, ja historia tulee aina muistamaan hänet miehenä, joka oli vähällä tyrmätä suuren Muhammad Alin.


-Janne Romppainen-


ARTIKKELIT
Ammattinyrkkeily.net