Ranking:
WBC
WBA
IBF
WBO
IBO
EBU
FightNews
The Ring
Julkaistu
16.05.2006
Oscar De La Hoya siirtyi viikonloppuna menestyksekkäästi jälleen kerran sarjaa ylemmäs. Tällä kertaa jo keskisarjaan.Samalla hän voitti vyötäisilleen WBO-liiton keskisarjan mestaruusvyön. Ensimmäisen vyönsä kultapojaksi ristitty De La Hoya voitti viittä painoluokkaa kevyempänä, alemmassa kevytsarjassa. Tämän johdosta hänen pr-joukkonsa ja isoista otsikoista innostuneet toimittajat kutsuvat häntä nyt nyrkkeilyhistorian ensimmäiseksi kuuden sarjan maailman mestariksi.

De La Hoyan nykyisten mestaruusvöiden vertaileminen entisten aikakausien mestareiden saavutusten kanssa ei kuitenkaan ole kovin mutkatonta. Nykyäänhän vöitä on jaossa lukematon määrä ja kaikkein suurimpien liittojenkin jakamien mestaruuksien arvo on kokenut kovan inflaation. Joskus ennen mestaruusvyön haltijaa pidettiin automaattisesti myös sarjansa maailman mestarina. Alunperinhän maailman mestarin käsite tarkoitti nyrkkeilijää, joka oli suorituksillaan kehässä todistanut olevansa omassa painoluokassaan paras maailmassa. Mestariksi tultiin tavallisesti vain voittamalla edellinen mestari. Myöhemmin alkoi syntyä uusia, mestaruuksia jakavia, liittoja ja nythän niitä on jo niin monia, ettei kukaan asiaan perehtynyt voi kutsua kaikkia ”aakkos”-mestareita termillä maailman mestari. Vielä kun kaikki ne vanhimmatkin liitot ovat ryvetyttäneet uskottavuuttaan pahasti, niin lienee parasta pitää maailman mestareina vain niitä, jotka ovat suorituksillaan kehässä todistaneen ansaitsevansa arvonimen maailman mestari, sarjansa paras maailmassa.

Oscar De La Hoya on kiistämättä sukupolvensa suurimpia nyrkkeilijöitä ja hän on myös ollut kaikissa kuudessa sarjassaan yksi parhaista koko maailmassa. Siltikään häntä ei voida kaikissa sarjoissa pitää tuon edellä kuvatun periaatteen mukaisena maailman mestarina.

Ensimmäisen vyönsä, alemman kevytsarjan WBO-liiton tittelin, Oscar voitti uransa vasta kahdennessatoista ottelussa tanskalaiselta Jimmy Bredahlilta. Tuolloin WBO oli suhteellisen tuore mestaruuksien jakaja ja heidän vöitään arvostettiin yleisesti viellä huomattavasti nykyistäkin vähemmän. Myöskään Bredahl ei ollut kenenkään mielestä maailman paras sarjassaan, eikä nuori kultapoika jäänyt alempaan kevytsarjaan todistelemaan mahdollista ylivertaisuuttaan, vaan siirtyi kohta sarjaa ylemmäs. De La Hoya ei siis koskaan ollut sanan varsinaisessa merkityksessä alemman kevytsarjan maailman mestari.

Sen sijaan noustuaan kevyeensarjaan ja myöhemmin alempaan välisarjaan, välisarjaan, sekä alempaan keskisarjaan, De La Hoya kohtasi ja voitti niissä kaikissa sarjansa parhaita iskijöitä. Voitot kevyessä sarjassa Rafael Ruelasista ja Gennaro Hernandezista; alemmassa välisarjassa Julio Cesar Chavezista ja Miguel Angel Gonzalezista; välisarjassa Pernell Whitakerista ja Ike Quarteystä, eivät jättäneet selittelyille sijaa. Vaikka kaksi viimeksi mainittua olivatkin joidenkin mielissä kyseenalaisia, olivat ne joka tapauksessa kovia tuloksia, joiden perusteella De La Hoya oli todistanut olevansa sarjansa huippu.

Hän voitti myös niin sanotun lineaarisen mestaruuden alemmassa välisarjassa kukistettuaan Chavezin ja välisarjassa voitettuaan Whitakerin. Silti Oscar ei ollut missään näistä sarjoista kiistaton mestari. Jokaiseen jäi viellä joku huippumies voittamatta, joka saattoi itsekin väittää olevansa sarjansa paras. Kevyessä sarjassa se oli Miguel Angel Gonzalez, alemmassa välisarjassa Kostya Tszyu. Välisarjassa De La Hoya pyrki poistamaan kaikki epäilyt siitä kuka on paras kohtaamalla viellä sen sarjan viimeisenkin kiistakumppaninsa, Felix Trinidadin. Vaikka Oscar tuossa ottelussa ottelikin taitavasti meni voitto ja kiistaton kruunu Puerto Ricon miehelle. Viellä myöhemmin, kun Trinidad oli siirtynyt ylempään sarjaan, oli De La Hoyalla tilaisuus todistaa olevansa ainoa todellinen päällikkö välisarjassa kohdatessaan Shane Mosleyn, mutta siinäkin ottelussa tuli tappio.

Kevyessä keskisarjassa vihdoin Oscar oli saavuttanut yleisen tunnustuksen sarjansa ehdottomana valtiaana voitettuaan Fernando Vargasin. Silloin Winky Wrightin väitteitä paremmuudesta ei pidetty vakavasti otettavina. Heti seuraavissa otteluissaan kuitenkin De La Hoya hävisi uusinta ottelunkin Mosleylle ja tämä puolestaan heti Wrightille. Siinä valossa nyt jälkiviisaana voidaan pohtia olisiko De La Hoyan ylemmyyttä 154-paunaisissa pitänyt kysyä myös Wrightilta.

Nyt on Kalifornian kultapoika siis siirtynyt jo keskisarjaan. Viime viikonloppuna kukistunut WBO-liiton tittelisti Felix Sturm ei ollut kenenkään lajia enemmän seuraavan silmissä sarjansa ykkönen. Ja vaikka uusi vyö on taas lanteilla, niin sarjan todellisena maailman mestarina häntä ei ole syytä pitää, ainakaan viellä. Syksyllä siihenkin on mahdollisuus, kun Oscar saa vastakkaiseen kehäkulmaan keskisarjan hallitsevan kuninkaan Bernard Hopkinsin.

Kolmessa sarjassa Oscar on siis ollut lineaarinen mestari ja kaikissa noissa neljässä sarjassa, kevyestä sarjasta alempaan keskisarjaan, myös niin kovien tulosten tukemana maailman huipulla, että neljän sarjan maailman mestariksi minun puolestani hän saa itseään kutsua. Kuuden sarjan puheet ovat sitten jo hieman liioiteltuja.

Ottelut, joissa De La Hoya on voittanut uuden mestaruusvyön:

5.3.1994 Jimmy Bredahl alempi kevytsarja (WBO-liitto) Tko 10.Erä

29.7.1994 Jorge Paez kevytsarja (WBO-liitto) Tyrmäys 2.erä

6.5.1995 Rafael Ruelas kevytsarja (IBF-liitto) Tko 2. erä

7.6.1996 J-C Chavez alempi välisarja (WBC-liitto) Tko 4. erä

12.4.1997 Pernell Whitaker välisarja (WBC-liitto) pst12 erää

14.9.2002 Fernando Vargas alempi keskisarja (WBA-liitto) tko 11. erä

23.6.2001 Javier Castillejo alempi keskisarja (WBC-liitto)pst 12 erää

5.6.2004 Felix Sturm keskisarja (WBO-liitto)pst12 erää


-Jussi Niemonen-


ARTIKKELIT
Ammattinyrkkeily.net