Julkaistu
16.05.2006
Larry Holmes syntyi loppuvuodesta 1949 Usa:ssa, Georgian Cuthbertissa. Pääosan elämästään Larry on viettänyt Eastonin Pennsylvaniassa, joka myös näkyy näkyy hänen "kehä nimessään"

Larry Holmes, Easton Assassin

Ammattilaisena 21.3 1973-27.7 2002

3.11.1949--->

75 Ottelua, voitot 69(44 KO) tappiot 6

Maailmanmestari:

1978-1983 WBC, 1983-1985 IBF




24 -vuotiaana Holmes siirtyi ammattilaiseksi ja toimi samalla Muhammad Alin ja Joe Frazierin sparrarina. Suuria mestareita sparratessaan Holmes sai itselleen työn ohessa sellaista tietoa ja taitoa ammattinyrkkeilystä mitä kirjoissa ei opeteta ja se alkoi näkyä myös hänen ottelutyylissään.

Parhaimmillaan ollessaan Holmes esiintyi kehässä lähes aina alle 215 paunaisena, hän tuli tunnetuksi vasemmasta suorastaan, jota pidetään edelleen yhtenä parhaimmista koko raskaansarjan historia mukaan lukien, myös Holmesin jalkatyö oli nopeaa ja kevyttä.

Holmes oli lähellä rikkoa Rocky Marcianon 49 ottelun voittoputken, sillä hän iski voitot 48 ensi ottelustaan tyrmäten vastustajistaan 35. Holmes ei suuresta tyrmäysprosentistaan huolimatta ollut "järjettömän" kovaiskuinen mies, joka olisi tyrmännyt vastustajiaan yhdellä iskulla, hän oli ennemminkin suurisieluinen taisteli, joka väsytti vastustajiaan maltilla päättäen ottelut keskeytyksiin usein hyvinkin myöhäisessä vaiheessa, voitto oli kuitenkin tärkeintä tuli se sitten pisteillä tai KO tuomiolla.

WBC:n maailmanmestaruuden Holmes voitti vuonna 1978 ja IBF:n mestariksi hän tuli vuonna 1983. Hän puolusti titteleitään seitsemän vuoden aikana 19 kertaa, häviten lopulta monen asian seurauksena jäljelle jääneen IBF -liiton vyönsä raskaasta keskisarjasta nousseelle Michael Spinksille vuonna 1985. Ottelu valittiin Ring-Magazinen vuoden yllätykseksi. Holmes sai uusinnan Spinksiä vastaan reilu puolivuotta myöhemmin, mutta tulos säilyi samana. Minun mielestäni varsinkin uusinta ottelu oli Holmesin täyttä hallintaa, mutta lopputulos oli mikä oli ja jäi voimaan sellaisenaan.

Näiden karvaiden tappioiden jälkeen Holmes ripusti kintaat naulaan, mutta ikävä kyllä vain hetkeksi, sillä vuonna 1988 hän sai mahdollisuuden otella titteleistä voittamattoman, nuoren ja huippukuntoisen Mike Tysonin kanssa ja se oli surullista katsottavaa, niin kuin CameBack ottelut usein ovat. Holmes konttasi ottelun neljännessä erässä kolmasti ja ottelu oli ohi, ero maailman huipulle oli kasvanut liian suureksi, mutta Larry jatkoi uraansa voittaen useimmat otteluistaan, esimerkiksi voitto kovasta Ray Merceristä yllätti lähes kaikki nyrkkeilyn ystävät. Mercerin ottelun jälkeen Larry otteli viimeistä kertaa suuremmista titteleistä, mutta nyrkkeilylle hänellä ei ollut enää paljon annettavaa, silloin vastassa oli nuori Evander Holyfield ja jälki oli sen mukaista vaikka ottelu kestikin täydet 12 erää ei voittajasta ollut epäselvyyttä.

Holmes kohtasi ja voitti urallaan myös paljon muita kovia nimiä mm. Trevor Berbickin, Ossie Ocasion, Mike Weaverin, Tim Witherspoonin, Gerry Cooneyn, Randall Cobbin, Earnie Shaversin ja myös esikuvansa Muhammad Alin, mutta se oli vuonna 1980 ja eikä Ali ollut tuolloin lähellekään ottelukuntoinen ja Holmes onkin kertonut sen ottelun olleen uransa kovin varsinkin henkisesti.

Viimeisessä ottelussaan Holmes hoiteli "Buttebeamin" eli Eric Eschin, joten vanhana pappanakin Holmes osoitti, ettei tällaiset läskivuoret ehkäpä ole oikeassa paikassa ammattinyrkkeily kehässä muutoin kuin näytös mielessä, mutta jokainen tekee asiat tavallaan.

Larry Holmes kuuluu ehdottomasti joukkoon, kun puhutaan suurista mestareista, vaikka hän onkin jostain syystä varsin aliarvostettu ja unohdettu mestari, mutta teot puhukoot Larry Holmesin puolesta. Sparrarista lähes omin avuin maailman huipulle nouseminen on kova juttu ja Larryn lista kestää vertailun useimpien maailmanmestareiden kanssa tänäkin päivänä.


ARTIKKELIT
Ammattinyrkkeily.net