Julkaistu
16.05.2006
(English Story: Vladislav Druso-sympathetic journeyman)

Muistatko, kenet Juho Tolppola voitti ammattilaisdebyytissään, entä Markus Huhtala? Uskallan väittää, että suurin osa paikalla olleesta yleisöstäkään ei osaa vastata kumpaankaan kysymykseen katsomatta vastausta internetin nyrkkeilysivustoilta.

Nyrkkeilyssä, kuten muussakin urheilussa, vain voittajat, jos heitäkään, muistetaan. Häviäjän on kärsittävä kipunsa ja päänsärkynsä yksin, ilman selkääntaputtelijoita. Usein jopa huoltajan tehtäviä hoitava managerikin on jo kiirehtinyt avustamaan seuraavana kehään astelevaa suojattiaan. Suurin osa ammattinyrkkeilyotteluista käydään ilman televisiokameroiden läsnäoloa, ilman kuuluisien filmitähtien läsnäoloa, ilman toivoa suurista rahoista, mutta yhtälailla vaatimattomimmissakin puitteissa otetaan miehestä, joskus naisestakin, mittaa sääntöjen sallimin tavoin.

Nyrkkeily on karuimmillaan yksinäisen miehen vaellusta, ainakin jos haluat tehdä tiliä kotimaasi ulkopuolella. Ulkomaille lähtiessäsi tiedät, että sinut on hankittu liikkuvaksi hiekkasäkiksi. Otteluiltoja ei rakenneta varaasi, kaltaisiasi on paljon, saadessasi ottelutarjouksen tartut siihen sen suurempia miettimättä. Kehässä pyrit seisomaan ensimmäisestä kongin kumahduksesta viimeiseen, se on hyvä suoritus sinulta, yleisö ei sinulta muuta odotakaan, kunhan muistat lyödä muutaman iskun silloin tällöin. Yleisö ei huomioi sinua, kun marssit kasvot turvoksissa takaisin pukuhuoneen hämyyn, he katselevat omaa suosikkiaan, joka kehän keskellä kertoo haastattelussa mietteitään äskeisestä ottelustaan.

Nyrkkeilymaailmassa sinut tunnetaan kehien kiertolaisena, journeymanina, miehenä, joka saapuu lyhyelläkin varoitusajalla tuuraamaan loukkaantunutta ottelijaa, pelastamaan samalla illan järjestäjät aina yhtä inhottavalta tuntuvalta ottelun peruuttamisen ilmoittamiselta. Otteluihin valmistautumisaikasi vaihtelevat paljon; välillä saatat tietää seuraavan tilipussisi odottavan kuukauden päässä, välillä voit saada puhelinsoiton vasta muutamaa tuntia ennen ottelua.

Journeyman-kulttuuria lienee, ainakin jossain määrin, ollut aina nyrkkeilyn parissa. Nämä pelottomat miehet tuntevat osansa kehässä, heidän pitää yrittää näyttää, että edes yrittävät voittaa ylivoimaisen vastustajan. Nyrkkeilyssä luovuttajia halveksitaan, siksi journeyman ansaitsee arvostuksensa seisomalla ottelun hamaan loppuun asti. Suuret otsikot ja yleisön suosionosoitukset eivät ole näitä miehiä varten, vaan useimmat heistä kulkevat suuren yleisön tietämättömissä koko uransa ajan. Tosin poikkeuksiakin on: muun muassa Reggie Strickland ja Peter Buckley ovat luoneet "professional losereina" itselleen sellaisen maineen, että joskus heihin kiinnitetään enemmän huomiota kuin itse ammattilaisillan pääottelijoihin. Nykyään journeyman-kulttuuri on Euroopan osalta vahvimmillaan Brittein saarilla sekä Itä-Euroopan maissa, joista Suomenkin iltojen, usein "halpatuonniksikin" kutsutut, vierastyöläiset saapuvat.

Joillekin kehien tappiollisille kiertolaisille on tyypillistä useiden alias-nimien käyttäminen tyrmäystappioista aiheutuvien ottelukieltojen kiertämiseksi. Tyhmiä häviäjiä, niitä, jotka keräilevät raskaita osumia omaan leukaansa, on nähty kautta aikojen. Todellinen journeyman-ottelija luo itselleen kuitenkin pitkän negatiivisen listan, jossa tyrmäystappioita esiintyy kuitenkin varsin harvakseltaan, vaikka kehän vastakkaiseen kulmaan on asettunut uran aikana useitakin nimimiehiä. Journeyman hallitsee puolustusnyrkkeilyn kaikkine yleisölle likaisuuksina näkyvine temppuineen. Journeyman sitoo, perääntyy ja saattaapa joskus pudottautua polvilleenkin päästäkseen pois umpikujasta. Heidän sitkeytensä tulee kuitenkin esiin siinä, että useimmiten ottelun loputtua arvostelutuomarien pistekortit on kaivettava esiin, vaikka oma käsi lopulta jääkin nostamatta ylös voitonmerkkinä.

Tämä artikkeli on kunnian- ja huomionosoitus näille persoonallisille kehienkiertolaisille, joilla on kaikesta huolimatta suuri merkitys ammattinyrkkeilyiltojen rakentamisessa.

Kun tsekkiläinen Vladislav Druso päästi ensiparkaisunsa 3.8.1967, hän oli vanhempiensa 1. lapsi. Kuten varmasti kaikki vanhemmat, hänen äitinsä toivoi pojastaan viisasta ja taiteellista lasta. Vladislav ohjautui taidemaalaus tunneille ja kehittämään ajattelukykyään shakkia pelailemalla. Hän huomasi kuitenkin pian, etteivät nämä olleet häntä varten, vaan hän halusi elämältään jotain muuta, jotain miehisempää.

Druson ajautuminen nyrkkeilyn pariin on tavallaan se tavallinen tarina, jonka useimmilta nyrkkeilijöiltä kuulee. "Halusin kokeilla jotain maskuliinista lajia, ja löysin nyrkkeilijöistä itselleni miehen mallin. Lisäksi halusin opetella nyrkkeilemään saadakseni kadulla mahdolliset "roskat pois silmiltäni".

Tosin Druson tapauksessa tämä tapahtui joitakin vuosia normaalia tapausta myöhemmin, sillä hän aloitti amatöörinyrkkeilyn noin 20-vuotiaana. Kaikkiaan miehen tilille kertyi paita päällä käytyjä otteluita noin 200, joissa voittoprosentiksi muodostui 65. Kokemuksia hakiessaan Vladislav testasi myös osaamistaan muutaman vuoden ajan myös potkunyrkkeilyn puolella. Lisäksi Vladislav kilpaili nuoruudessaan lentopallossa ja shakissa, mutta myös jääkiekkomailaa soviteltiin pojan käsiin perustsekkiläiseen tapaan nuoruuden peleissä kavereiden kesken.

Amatööriuralta käteen jäi runsaan ottelukokemuksen ja itseluottamuksen lisäksi potkunyrkkeilystä kaksi pronssia Tsekin mestaruuskilpailuista, kolme nyrkkeilyn kansallisista mestaruushopeaa, joista viimeisimmän Vladislav sai amatööriuransa viimeiseksi jääneen ottelun jälkeen hävittyään finaalin äärimmäisen niukasti pistein 7-8.

Tuon finaaliottelun jälkeen osittain kohtalo ohjasi miehen riisumaan paitansa. Seura, jota hän oli edustanut koko amatööriuransa ajan lopetti toimintansa, mutta seurauskollisuutta vannonut Druso ei vielä halunnut ripustaa kintaitaan kokonaan seinälle, joten ratkaisu löytyi paidattomista kehistä.

33-vuotiaana, vuonna 2001, ammattilaisdebyyttinsä tehnyt Druso työskentelee "siviilissä" paikallisen hotelli-yökerhon järjestysmiehenä. Ammattilaisnyrkkeilyssä hän ei ole asettanut itselleen suuria tavoitteita; silmissä ei kiiltele suurten liittojen mestaruusvyöt eivätkä suuret setelit ottelupalkkioiden muodossa, vaan Druso vaikuttaa sympaattiselta, huolehtivaiselta perheenisältä, jolla jalat pysyvät tiukasti maassa. Nyrkkeilemällä hän haluaa treenata itseään valmiiksi myös päätyötään varten, jossa joutuu kohtaamaan kaikenlaisia riskejä ja vaaratilanteita, mutta toisaalta ottelupalkkio on aina varsin tervetullut lisä perheellisen miehen lompakkoon, varsinkin kun euro on Tsekin alueella kovassa kurssissa.

Nyrkkeilyn avulla vauhtia ja matkustamista rakastava Druso on päässyt kiertämään eri Euroopan maissa; kotimaansa lisäksi mies on nyrkkeillyt rahasta Puolassa, Saksassa, Itävallassa, Tanskassa ja kahdesti Suomessakin. Kuten monet muutkin harvoin kotikehässä ottelevat iskijät, Drusokin on ajautunut tappiokierteeseen, mutta hän ei sitä paheksu muuten kuin ihmettelemällä toisinaan managerinsa toimintaa, joka usein suostuttelee häntä ottelemaan jopa 30 kg painavampia iskijöitä vastaan.

Vaikka Vladislav Druso edustaakin nyrkkeilyssä sitä samaa ammattikuntaa kuin USAn Reggie Strickland ja Englannin Peter Buckley, on hänen ottelutahtinsa paljon harvempi. Druson mielestä tuollainen lähes viikoittain tapahtuva ammattilaishanskoilla otteleminen ei voi olla ihmiskehollekaan terveellistä, mikä on ollut yksi syy, siihen että hänen ottelutilastonsa ei ole kertynyt niin mittavaksi kuin esim. juuri Stricklandilla tai Buckleylla. Druso ei myönnä tietoisesti valinneensa journeyman-rooliaan, vaan se on ollut lähinnä yhteensattumien summaa, johon on myös hänen managerinsa toiminta vaikuttanut.

Kysyessäni, miten Vladislavin perhe suhtautuu hänen ammattiinsa, saan vastaukseksi: "Vaimoni pelkää puolestani ja hän toivoo minun lopettavan, mutta minun on osittain taloudellisistakin syistä jatkettava uraani. Ulkopuolisen on vaikea kuvitella, mutta työskennellessäni hotellin vahtimestarina saatan joutua pahimmillaan esimerkiksi aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, mutta kehässä tiedän aina, mitä saan vastaani. Kehässä on säännöt, joita kumpikin ottelija noudattaa, tästä syystä kehään on kiva palata kerta toisensa jälkeen, jopa tappioidenkin jälkeen. Ja ottelun jälkeen mieltä lämmittää se "ruskea kirjekuori", jolla täyttää perheen jääkaappia".

Tällä hetkellä Vladislav Druso on avoin uransa jatkon suhteen. Hän tietää, että uraa on vähemmän edessä kuin takana. Myös ottelukolhuista ja muista vammoista toipuminen ei tapahdu enää niin nopeasti kuin nuorempana. Nenän murtumien lisäksi akillesjänteet ovat vaivanneet häntä, jopa niin, että niihin on kahdesti tarvittu leikkaushoitoa.

Druso alkanut valmentamaan uutta nyrkkeilijäsukupolvea. Vaikka hän sanookin nauttivansa valmentamisesta, se ei ole kuitenkaan hänen elämänsä tärkein asia, eikä hän osaa sanoa, kuinka kauan hänellä riittää aikaa ja voimia oman harjoittelun ja työn ohessa toisten valmentamiseen.

Kun vielä varsinaisen valmentajan puuttuminen vaikeuttaa säännöllistä harjoittelua, on Druso alkanut valmentamaan uutta nyrkkeilijäsukupolvea. Vaikka hän sanookin nauttivansa valmentamisesta, se ei ole kuitenkaan hänen elämänsä tärkein asia, eikä hän osaa sanoa, kuinka kauan hänellä riittää aikaa ja voimia oman harjoittelun ja työn ohessa toisten valmentamiseen.

Druson nimekkäimpiä vastustajia listattaessa päällimmäisinä esiin tulevat ammattilaisena raskaansarjan Euroopan mestariksi vuonna 2004 noussut Saksan Luan Krasniqi ja Italian Paolo Vidoz, joille kummallekin hän hävisi amatööriurallaan pistein. Paidattomissa kehissä Druson kanssa samaan kehään on asettunut muun muassa Tomasz Bonin, Rudiger May, Wayne Llewelyn ja Konstantin Onofrei, joista jokainen ovat vähintäänkin nyrkkeilyä edes satunnaisesti seuraavien ihmisten tuntemia nimiä. Yhteistä näille jokaiselle miehelle on, kuten myös Allan Grönforsista keskeytysvoiton ottaneelle Ruotsin Aldo Collianderille, se, että otteluissaan Vladislav Drusoa vastaan he joutuivat tekemään täyden päivätyön aina viimeiseen kongin soittoon asti.

Druso on ammattilaisiltojen järjestäjille mieluinen nyrkkeilijä. Hän kykenee kokonsa puolesta ottelemaan niin alemmassa raskassarjassa kuin raskaassa sarjassakin. Hän on ottelija, joka illasta toiseen pitää tasonsa ilman suuria notkahduksia. Vaikka Vladislav ei iskuvoimaltaan ja aktiivisuudeltaan kovin suuri uhka kotikehän iskijälle olekaan, hän on nyrkkeilijä, jonka sitkeys ja periksiantamattomuus ovat kadehdittavaa luokkaa. Druson esityksistä paistaa läpi hänen rautainen kokemuksensa ja tietoisuutensa siitä, että loppuen lopuksi yleisö maksaa hänen palkkionsa.

Pitkään kehiä kiertäneen Vladislav Druson kasvoista näkyvät nyrkkeilyn jäljet. Hän ei ole enää parikymppinen siloposki, vaan kasvoja miehistävät muutamat kehässä ansaitut arvet sekä nyrkkeilijän nenä. Druso kertoo yrittäneensä jo kerran lopettaa nyrkkeilyuraansa, mutta ajautuneensa ongelmiin yhtäkkiä lisääntyneen vapaa-ajan kanssa: "Aloin kulkemaan kaverieni kanssa pubeissa ja yökerhoissa, ja parisuhteessanikin tuli normaalia enemmän kriisejä. Joten ryhdistäytyäkseni aloin nyrkkeilemään jälleen. Tällä hetkellä minulla ei ole mitään tiettyä aikarajaa, kuinka kauan aion jatkaa uraani vielä. Toinen syy uran jatkamiseen on siinä, että olen nyrkkeillyt jo pitkään ja olen ehkä jopa riippuvainen siitä. Nyrkkeilystä irtaantuminen on ehkä yhtä hankalaa kuin joillekin ihmisille on tupakoinnin lopettaminen. Se tunnelma ja jännitys ennen ottelua vievät mukanaan!".

Olin syksyllä 2004 katsomassa Steel Ring Promotionsin Oulussa järjestämää ammattinyrkkeilyiltaa. Iltaa, jossa Vladislav Druso otteli ammattilaisdebyyttinsä tehnyttä Daniel Peretiä vastaan. Kuten arvata saattaa, ottelu kesti suunnitellut kuusi erää. Tämän artikkelin Vladislav Drusoa käsittelevä osa on kirjoitettu perustuen sähköpostihaastatteluun. Kokemukseni ja käsitykseni hänestä ovat muodostuneet muutaman nähdyn ottelun ja vaihdettuihin sähköposteihin. Mieleeni on jäänyt kuva avuliaasta, toiset huomioon ottavasta ja sympaattisesta miehestä. Miehestä, joka ansaitsi esittelyn itsestään.


ARTIKKELIT
Ammattinyrkkeily.net