Julkaistu
16.05.2006
Hearns iski amatöörinä 155 ottelua pääosin välisarjassa voittaen niistä 147. Ihmeellistä kyllä hän kykeni amatöörinä iskemään vain 11 vastustajaa keskeytyskuntoon.

Ammattilaisena vuonna 1977 aloittanut Hearns oli kuin uudesti syntynyt, hän oli saanut lihaksia luiden ympärille ja iskuissa oli kaatoa, ne sivalsivat terävästi kuin ruoska ja jälki oli rumaa 17 ensimmäisestä vastustajasta kukaan ei kestänyt täyttä aikaa ja sama tahti jatkui lähes koko hänen uransa ajan. Hän sai lempinimen HitMan eikä syyttä, sillä hänen otteluitaan todella odotettiin ja niissä tapahtui, harvoin ottelut kestivät täyttä aikaa ja usein vastustaja sai poistua kehästä kanveesin kautta. Hän teki myös selvää jälkeä kahdessa erässä lähes kaiken kestävänä pidetystä Roberto Duranista vuonna 1984, jonka kanssa itse keskisarjan kuningas Marvin Hagler joutui taistelemaan 15 kovaa ja tasaista erää.

Ensimmäisen kerran Hearns pääsi iskemään tittelistä ennalta kovana pidettyä tyrmääjä Pipino Cuevasia vastaan. Ottelu käytiin välisarjassa ja Hearns oli tässä matsissa aivan omaa luokkaansa, Cuevas joutui yrittämään ottelussa vain selviytymistä, eikä sekään onnistunut, lopputuloksena TKO tuomio toinen erä ja näin Hearns pääsi ensikertaa haistelemaan tuulia maailman huipulta.

Hearnsia ei yleisesti pidetty kovinkaan iskunkestävänä vaikkakin asiasta voidaan olla montaa mieltä, sillä oikeasti hän kesti todella hyvin mukana vaikka kävikin otteluissaan välillä sekavassa tilassa mutta niistäkin hän kykeni nousemaan suuren taistelijan sydämen ansiosta usein voittoon, ei kuitenkaan aina. Ensimmäisen tappion Hearnsille järjesti Amerikkalaisen unelman ruumiillistuma, kaikkien suosikkipoika Sugar Ray Leonard, Hearns johti tätä matsia joka valittiin vuoden 1981 otteluksi aina 12. erään asti, kunnes Leonard osui hyvin 13 erässä ja Hearnsia vietiin kanveesin suuntaan, 14 erässä matsi keskeytettiin ja seurauksena ikävä tappio TKO tuomiolla aivan ottelun lopulla. Panoksena oli WBC ja WBA liittojen vyöt joten tämä söi miestä jos joku.

Hearns nousi tästä takaiskusta varsin nopeasti ja oli uudelleen WBC:n titteliottelussa vuonna 1982. Silloin vastassa oli nuori synnynnäisenä nyrkkeilijänä pidetty superlahjakkuus Wilfred Benitez, Hearns teki jälleen sen mitä voittoon tarvittiin, taitava puolustusnyrkkeilijä Benitez kesti kaiken mitä annettiin mutta se ei riittänyt vaikka osa tuomareista oli tässäkin matsissa katsellut jotain muuta kuin tätä ottelua, sillä pisteet menivät varsin erikoisesti Hearnsille 146-137, 144-139 ja 142-142.

Vuonna 1984 Hearns valittiin vuoden nyrkkeilijäksi juuri aiemmin mainitun Panaman kivinyrkin, Roberto Duranin ehkä hiukan yllättävän mutta totaalisen murskaamisen johdosta ja sen ottelun jälkeen oli vain ajan kysymys milloin kaksi kovaa kohtaavat, Hearns haastoi julkisesti kaikissa medioissa suurinta Marvin Hagleria ja oli selvää ettei kuningas Hagler tätä kauaa tulisi kuuntelemaan.

Vuonna 1985 tämä suuri ja odotettu kohtaaminen oli edessä Hearns oli täynnä itseluottamusta, edelliset kahdeksan matsia Thomas oli takonut vain voittoja kovia miehiä vastaan, puolet vastustajista sinnittelivät täyden ajan, mutta voittajasta ei ollut epäselvää, Hearns oli elämänsä kunnossa ja se piti näyttää myös Haglerille, jonka luultiin jo olevan kaukana parhaasta terästään, joskin on mainittava ettei kuningas Hagler ollut hävinnyt yhtään ottelua sitten vuoden 1976 ja hän oli pitänyt keskisarjan titteleitä omistuksessaan jo vuodesta 1980!!

Ottelu kesti vain kolme erää, mutta ne erät jäivät nyrkkeilyhistoriaan ehkä kovimpina erinä mitä oli koskaan samassa ottelussa nähty. Hagler oli ehta keskisarjan mies, eikä häntä säikytelty uhoamalla ulosvetämisellä, hän ei antanut Hearnsin uholle arvoa, mutta sitä ei kukaan uskonut millä taktiikalla Hearns otteluun saapuisi, ei edes hänen valmentajansa tiennyt siitä.

Ottelu alkoi ja Hearns lähti vetämään Hagleria pihalle, nyt ei oteltu pisteistä vaan oli näytön paikka, nyt katsottiin kuka on kuka ja tämä taktiikka valinta oli jälkeenpäin ajateltuna Hearnsin uran suurin virhe. Hän ei lähtenyt liikkumaan, hän ei hyödyntänyt ulottuvuuttaan, eikä nopeuttaan mistä olisi ollut enemmän hyötyä liikkeestä lyötäessä, nyt seistiin jalat vastakkain ja kokeiltiin kuka lähtee, olihan Hearns tehnyt ennekin mahdottoman ja sammuttanut palavan kiillon Duranin silmistä, lopulta yhdellä rajulla oikealla, joka oli kovempi kuin muulin potku, mutta nyt oli vastassa kuningas, Hagler jonka en tiedä juuri konttailleen uransa aikana eikä hän tehnyt sitä nytkään. Hearns osui Hagleriin todella pahasti ja Hagler sai pahan haavan silmäkulmaamsa mutta se vain suututti nukkuvan pedon pahanpäiväisesti ja Haglen onkin haastattelussa todennut että vain kerran hän on halunnut tappaa ihmisen ja se ihminen oli Thomas Hearns, onni oli kuitenkin mukana Ja Hearns selvisi ottelun kolmannen erän tyrmäyksestä vaikka se näyttikin todella pahalta, Hearnsia kannettiin kehässä kuin pikkulasta sylissä ja nyt oli miettimisen paikka. Ajatus suurimman tyrmäämisestä oli jäänyt Hearnsin päähän ylitsepääsemättömänä ajatuksena mutta toteutus ei onnistunut, oli palattava salille ja nöyrryttävä, se oli pakko tehdä jos meinaisi jatkaa edes uraansa oli ajateltava taktiikoita millä ottelu voitetaan vaikka pistein, edes HitMan ei pysäytä kaikkea ennen täyttä aikaa. (RETREADING HAGLER VERSUS HEARNS)

Vajaan vuoden tauon jälkeen Hearns palasi kehään ja tulosta syntyi, aiemmin voittamaton James Shuler pysähtyi ensierässä, vuonna 1986 WBC:n alemman keskisarjan titteliottelussa HitManin jyrän alle jäi 8:ssa erässä kova Mark Medal. Vuonna 1987 raskaankeskisarjan mestari Dennis Andries sai saman kohtalon 10 erässä..vauhti oli kovaa ja oli sama mihin sarjaa Hearns itsensä nosti tai laski voittoja tuli voittojen perään jälleen samaan vanhaan tyyliin.

Vuonna 1988 oli jälleen yllätyksen vuoro, kun kehään nousi keskisarjan Iran Barkley, jota ei pidetty Hearnsille uhkana, toisin kuitenkin kävi ja Tony Halmeenkin uransa loppupuolelle kohdannut Barkley oli mies josta HitMan ei päässyt yli millään keinolla, ottelu valittiin Ring lehden vuoden yllätykseksi ja sitä se oli, KO erässä 3 Ja Hearns oli kusessa, tätä ei pitänyt päästä tapahtumaan, mutta tässä lajissa kaikki on mahdollista ja Hearns jos joku on sen joutunut oppimaan ehkä turhankin kovan kaavan kautta

Vuonna 1988 oli vuorossa vuosia odoteltu uusinta Sugar Ray Leonardia vastaan. Tätä matsia suosittelen kaikille ketkä eivät sitä ole jostain syytä nähneet sillä ainakin minun Ranking listalla tämä matsi on ehkä ykkösenä tai ainakin hyvin lähellä sitä kun puhutaan parhaasta ottelusta nyrkkeilyllisesti, siinä nähdään lajin hienouksia, vauhtia, taistelua, harkintaa ja ennen kaikkea säkenöivää jännitystä joka tuskin menee ohi ikinä vaikka ottelun on nähnyt kymmeniä kertoja.

Matsi iskettiin Caesars Palacessa, Las Vegasissa ylemmässä keskisarjassa ja molemmat iskijät saapuivat matsiin loppuun asti viilatulla kunnolla, iskut lähtivät molemmilta todellakin uskomattoman terävästi. Paremmuutta mitattiin uudelleen ja molempien valmistautuminen oli sujunut loistavasti sen huomasi, selityksiä ei nyt tarvittu oli taisteltava voitto tässä kahden lahjakkuuden välisessä kamppailussa.

Leonard kävi ottelun aikana kanveesilla kahdesti 3. ja 11. erässä ja Hearns oli parikin kertaa ottelussa lähellä putoamista mutta taisteli ja selvisi aina tukalista tilanteista, silti ottelun tulos oli ratkaisematon ja se herätti varsinkin tuolloin hyvinkin suuria tunteita, sillä ottelu oli aivan tasainen, mutta Leonard kävi luvulla siis kahdesti ja useimmat luulivat sen riittävän voittoon. Mitään suurta vääryyttä tuomiossa ei kuitenkaan tapahtunut jos tapahtui ollenkaan, minä näin Hearsin niukasti parempana, mutta sillä ei ollut merkitystä tuomioon:)

Tämän ottelun jälkeen Hearns voitti vielä useita kovia nimiä, kuten Michael Olajiden, Virgil Hillin mutta vuonna 1992 oli vastassa jälleen Iran Barkley, eikä Hearns onnistunut siis ikinä voittamaan tätä välillä ihmeellisistä asennoita iskuja roiskivaa taistelijaa, nyt tappio kuitenkin pisteillä 12 erän jälkeen jos se ketään voi lohduttaa.

Loppu urallaan Hearns iski aina alemmassa raskaassa sarjassa asti ja onnistui saamaan sielläkin IBO-liiton tittelin itselleen kovakuntoiselta Nate Milleriltä. Hearns ei ollut aivan nuoruutensa veroisessa iskussa, mutta aina välillä vanhan HitManin pystyi helposti tunnistamaan hänen otteistaan, yritys tyrmätä ja satuttaa oli HitManin tavaramerkki, ja jos isku satutti jatko tuli nopeasti eikä sääliä tunnettu, HitMan oli parhaimmillaan kylmä saalistaja joka ei jättänyt satuttamaansa saalista rauhaan vaan silloin kuin paikka tuli niin iskuja satoi joka puolelta loputtomasti nopeutuvina iskusarjoina sekä ylös että vartaloon, sen Hearns osasi ja se toi usein halutun lopputuloksen.

Hearns voitti urallaan ensimmäisenä nyrkkeilijänä mestaruuden 5 eri painoluokassa ja se on jo jotain. Tarkemmin sarjojen valloituksesta Hearsin osalta Jussi Niemosen artikkelista: Kuuden sarjan kuninkaat

Lopuksi on mainittava että legenda ei meinaa edelleenkään antaa periksi rakastamalleen asialle ja kehän vetovoima on jälleen kerran mahtavampi kuin ihmismieli voi käsittää, hän on palaamassa kehään ja tavoitteena jälleen tittelin voittaminen, nyt ilmeisesti ylemmässä keskisarjassa, Jossa ainakin suurempien liittojen tittelit voitanee laskea jo heti pelistä pois ikääntyneen Hearnsin ulottuvilta.


ARTIKKELIT
Ammattinyrkkeily.net